— Tarja Cronberg

Turpo-selonteosta kompromissien summa

Euroopan Unioni on Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen valinta. Suomi pyrkii ennaltaehkäisemään kriisejä, tukee sovitteluprosesseja sekä kriisien jälkeistä jälleenrakennustyötä. Kriisinhallinnan, myös siviilikriisinhallinnan, resursseja lisätään. Puolustusyhteistyö lisääntyy Pohjoismaiden kesken. Suomi tukee YK:ta ja kansainvälistä yhteisöä turvallisuuspolitiikassa.

Kaikki nämä, myös vihreätä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa myötäilevät kannanotot on vahvistettu uudessa turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Näistä valitsee myös suuri yksimielisyys. Eroavia näkemyksiä on kuitenkin esimerkiksi Natosta ja puolustusmäärärahojen lisäyksistä. Myös kokonaismaanpuolustuksen tulevat hallinnolliset ratkaisut vaativat erillistä ratkaisua.

Selonteossa lainataan parlamentaarisen seurantaryhmän muotoilua, jossa todetaan, että Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. Lisäksi todetaan, että on vahvoja perusteluja harkita Nato-jäsenyyttä, mutta että tämä vaatii poliittista yksituumaisuutta ja kansalaisten mielipiteen huomioon ottamista. Itse perustelutekstissä käydään läpi Naton hyötyjä ja haittoja. Ensimmäistä kertaa todetaan avoimesti, että Naton kannatus palkka-armeijalle on ristiriidassa suomalaisen yleisen asevelvollisuuden kanssa.

Nato-kanta edustaa nuorallatanssia, jota jokainen voi tulkita, ei ihan ehkä mielensä mukaan, mutta lähestulkoon kuinka haluaa. Ulkoministeri Stubb korostaa vahvoja perusteluja harkita Nato-jäsenyyttä. Meidän vihreiden kanta on, että näkemys Natosta ei ole selonteon myötä muuttunut. Tämän ovat vahvistaneet myös presidentti ja pääministeri kommentoidessaan selontekoa. Tällä hallituskaudella ei asiassa toisin sanoen tule tapahtumaan mitään.

Selonteossa luvataan lisätä puolustusmäärärahoja kaksi prosenttia vuodesta 2011 alkaen. Kyse on siitä, että näin pidetään puolustuskykymme ennallaan. Puolustuksessamme ei tapahdu supistuksia, mikä vihreästä näkökulmasta olisi ollut toivottavaa, mutta ei myöskään lisäyksiä. Selonteossa ei oteta kantaa puolustusvoimien rakenteelliseen muutokseen. Samoin kuin puolustusvoimien komentaja Kaskeala, me olemme halunneet vähentää sodan ajan joukkojen kokoa 250 000:een eli käytännössä toteuttaa valikoivaa asevelvollisuutta. Turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmä antoi kuitenkin tukensa 350 000 sotilaan joukkovahvuudelle. Uskon, että joukkojen kokoa koskeva keskustelu tulee jatkumaan.

Me vihreät olemme tukeneet laajaa turvallisuuskäsitystä. Tämä lähtökohta myös vahvistetaan selonteossa. Laajan turvallisuusnäkemyksen hallinnollinen sovellutus on kuitenkin vielä auki. Selonteossa puhutaan kokonaismaanpuolustuksesta, jonka katsotaan kattavan niin aseelliset selkkaukset kuin suuronnettomuudet, ympäristökatastrofit ja epidemiat. Jokainen ministeriö luonnollisesti vastaa oman alansa tuvallisuudesta, mutta kuka vastaa kokonaisuudesta? Valtioneuvosto vastaa yhteiskunnan toiminnan jatkuvuudesta. Puolustusvoimat vastaa kokonaismaanpuolustuksen koordinaatiosta. Työnjako ei ole selkeä ja selonteossa esitetään, että tästä kysymyksestä tehdään erillinen selvitys. Samalla selvitetään tarvitaanko Suomessa kokonaisvaltaista turvallisuusneuvostoa. Itse kannatan tätä lämpimästi.

Selonteossa näkyy kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen värisuora. Tätä kuitenkin tasapainottavat niin tasavallan presidentin, pääministeripuolueen kuin vihreidenkin näkemykset. Selonteko on kompromissi, johon kaikesta huolimatta voimme olla tyytyväisiä. Toivon, että keskustelu jatkuu, mutta ei ainoastaan eduskunnassa vaan myös kansalaisten keskuudessa.

Jaa sivu: