— Tarja Cronberg

Kuluttajien valta vie maatalouspolitiikkaa uuteen suuntaan

Luomussa toteutuu ajatus kokonaisterveellisyydestä: se on hyväksi paitsi ihmisille myös ympäristölle. Luomun kautta toteutuu myös ajatus globaalista reiluudesta. Nämä ovat asioita, jotka koskettavat kuluttajaa ja haastavat politiikan.

EU on vastuussa valtavasta ekologisesta ja sosiaalisesta jalanjäljestä. EU on maatalouden nettotuoja, maailman suurin rehun ja elintarvikkeiden tuoja. EU on siis osaltaan vastuussa nykytrendistä, jossa maatalousmaata hankitaan kehittyvistä maista ja samalla saatetaan paikallinen elintarviketurvallisuus ja työllisyys vaaraan.

Alati tiedostavammat ja vaativammat kuluttajat ovat kiinnostuneet näistä kysymyksistä ja saaneet kaupan reagoimaan. Lopulta politiikankin on reagoitava. Meillä Suomessa ruokatuonti kasvaa koko ajan, koska oma tuotantomme ei vastaa kuluttajien eriytyvään ja monimuotoistuvaan kysyntään. Kauppojen hyllyt täyttyvät ulkomaisesta ruoasta, koska meillä ei ole omia luomutuotteita tarjolla.

Puhtaan ruoan dilemma on maksanut Suomelle kahden hyvän brändin verran, luomun ja tavanomaisesti tuotetun puhtaan ruoan. Meillä valinnut käsitys siitä, että ”melkein luomu” olisi riittävän hyvää, on jättänyt Suomen jumbosijoille Euroopan luomumarkkinoilla. Väestömäärältään ja luomupinta-alaltaan Suomen kokoisessa Tanskassa luomun osuus ruokamarkkinoista on seitsemän prosenttia, kun Suomessa luku on yhden prosentin verran. Meillä on kiire kehittää paitsi tuotantoamme, myös rakenteita ja julkista ohjausta rinnan markkinoiden kanssa, sillä puhtaasti markkinalähtöisesti olemme jo hävinneet pelin. Kirittävää siis riittää.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen 2013 valmistelussa on lupaus luomun suuntaan. Myös kansallinen politiikka hakee vastauksia kestävään maatalouteen. Hallitusohjelma lupaa ottaa luomu- ja lähiruoan osuuden kääntämisen vahvaan nousuun Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Maabrändivaltuuskunta puolestaan asetti haasteen, jossa luomusta tulisi maatalouspolitiikan standardi. Muun muassa tämän haasteen edellytyksiä selvitin raportissani ”Luomu: Tehtävä Suomelle?”, johon voi tutustua esimerkiksi täällä.

Maabrändivaltuuskunnan haaste on kiinnostava ja tarjoaa sekä perusteluja että vastauksia monelle sektorille ilmastonmuutoksen hillinnästä ihmisten toimeentuloon.

Kestävä maatalous voi siis olla vastaus myös tulevaisuuden työhön. Ajatus on uusi; olemmehan tottuneet pitämään maataloutta alkutuotantona, joka tarjoaa toimeentulon koko ajan vähenevälle väestön osalle. Äkkiä tilanne on toinen. Kestävä maatalous voi tarjota laajasti työtä tuotannossa, jalostuksessa ja tuotekehittelyssä, liiketoiminnassa ja markkinoinnissa, teknologioiden kehittämisessä – ylipäätään uusien innovaatioiden parissa. Politiikan on vain mahdollistettava se, tehtävä sama kuin 40–50 vuotta sitten, mutta eri suuntaan. Kun tarvittavat ratkaisut on tehty, teollisuudesta vapautuvalle työvoimalle on kysyntää kestävän maatalouden parissa.

Jos haluamme vastata haasteeseen ja luoda kestävästä maataloudesta menestystarinan, meidän pitää ylittää luutuneet asenteemme luomua ja myös maataloutta kohtaan. Tanskan kehittämismalli, jossa luomun periaatteina ekologisuuden rinnalla ovat modernius, innovatiivisuus ja taloudellisuus, todistaa menestystarinan puolesta.

Jos kuluttajilta kysytään, luomu on vahvoilla. Jos kuluttajilta kysytään, kaupan osuus elintarvikkeiden hinnoissa on kohtuuttoman suuri. Jos kuluttajilta kysytään, maataloustuottajille on taattava riittävä toimeentulo.

Kysytäänkö kuluttajilta?

Jaa sivu: