— Tarja Cronberg

Työelämä ei kuulu vain järjestöille

Keskustelu työelämästä on jälleen vilkastumassa. Hyvä niin, voin entisenä työministerinä ilolla todeta. Olen myös suurella tyytyväisyydellä pannut merkille laajan tulosovun, raamisopimuksen. Se luo pohjan talouskriisistä nousulle.

Suomessa päätöksiä työelämästä tekevät käytännössä työmarkkinajärjestöt. Periaatteessa niillä kuuluukin olla iso rooli. Työnantajien ja työntekijöiden edustajat tuntevat hyvin työpaikkojen olemassa olevat olosuhteet. Työelämän tulevaisuuden suhteen on kuitenkin toisin. Siitä mikä on, ei voi päätellä, miten pitäisi olla.

Työ, sen ansiot, virheet, puutteet tai puuttuminen, heijastuvat työntekijöiden ja työnantajien maailman ulkopuolelle: perheeseen, koulutukseen, terveyteen, vanhuuteen. Se, millaista elämää tavoittelemme, kuuluu yleispolitiikan alaan. Tai ainakin pitäisi kuulua, ja muualla usein kuuluu. Korporatismia, eturyhmien valtaa pidetään hyvästä syystä demokratian yhtenä vastakohtana.

Sosiaaliturvaa uudistaneen SATA-komitean työ käy hyvästä huonosta esimerkistä, miten käy kun järjestöt ottavat vallan. Hallitus asetti komitean uudistamaan sosiaaliturvaa, mutta järjestöt vetivätkin välistä. Sosiaaliturvan kipeimmät epäkohdat jäivät ratkomatta. Hallitus jäi maksumiehen rooliin. Todelliset ratkaisut eläkeiän suhteen hautautuivat työryhmiin. Joustoturvaa ei ole toteutettu. Työelämä ei ole muuttunut joustavaksi, eikä työntekijän turva ole parantunut.

Työministeri Lauri Ihalainen kaavailee uutta ns. sosiaalitupoa. Nyt olisi hallituksella pelin paikka. Työmarkkinat on saatu rauhoitettua. Isoja kysymyksiä, eläkeikää, joustoturvaa ja sosiaaliturvan aukkoja, on syytä paikata ihan omin toimin. Jos ei muuta uskalleta tai osata, niin laitetaan edes välimiehet asialle.

Minusta hallituksen tulisi nimittää esimerkiksi kolmen asiantuntijan ryhmä tekemään esityksiä työelämän uudistamisesta. Heidän tulisi olla työmarkkinoiden ulkopuolisia henkilöitä, mutta kuitenkin tuntea työmarkkinat hyvin.

Esimerkiksi yksi työoikeuden, yksi työmarkkinoiden ja kolmas globalisaation asiantuntija voisivat luoda käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten työmarkkinoita ja siihen liittyen sosiaaliturvaa pitää uudistaa. Nyt rakenteellisia reformeja ei vie kukaan eteenpäin, edes uusia avauksia ei kuulu.

Uskon, että tällainen ryhmä voi edes esittää juuri tähän tilanteeseen sopivia radikaaleja ehdotuksia työelämän rakenteiden muuttamiseksi - siitä miten asioiden pitäisi olla. Kyse on lopulta hyvin suurista asioista: hyvinvoinnistamme tai pahoinvoinnistamme. Kyse on siitä, miten työntekijöiden turvattomuus voidaan poistaa. Ja miten saadaan heidät kokemaan innostusta ja luomaan uutta.

Jaa sivu: