— Tarja Cronberg

Iran - pakotepolitiikan rajat

Euroopan parlamentti päätti viime viikolla tukea EU:n uusia pakotteita Irania vastaan. Iranin öljynvientiin ja keskuspankkiin iskevät sanktiot ovat kuitenkin moniteräinen miekka, joka voi satuttaa sapelin kalistelijaa itseään.

Pakotteet voivat nimittäin iskeä kipeästi EU:n omaan talouteen. Iranin öljystä vain viidennes tulee Euroopan unioniin, mutta Kreikka on saanut ison osan öljynkulutuksestaan Iranista erittäin edullisesti. Halvan öljyn loppuminen voi kärjistää Kreikan tilannetta ja sitä kautta uhkaa koko euroaluetta.

USA yrittää painostaa muitakin maita kieltäytymään ostamasta Iranin öljyä. Jos siinä onnistutaan, Iranin talous romahtaa. Maan tuloista noin 80 prosenttia kertyy öljyn viennistä. Toisaalta Iranin öljyn vähentyminen maailmanmarkkinoilta voi nostaa öljyn hintaa, jolloin se tuntuu jokaisen kukkarossa.

Jos Iranin valtion tuloista onnistuttaisiin leikkaamaan esimerkiksi 40 prosenttia, niin isku olisi valtava. Eikä se kohdistuisi ydinohjelmaan, vaan tavallisiin iranilaisiin. Se saattaa yhdistää iranilaiset johtajien taakse aivan kuten mahdolliset sotilaalliset iskutkin. Ydinohjelma, joka Iranin mukaan on rauhanomainen, on erittäin suosittu Iranissa.

Tuore Euroopan parlamentin tutkimus kertoo, että pakotteet purevat vain lyhytaikaisina ja täsmällisesti kohdistettuina. Pakotteilla on usein paljonkin vaikutuksia, mutta useinkaan ne eivät tuota toivottua tulosta. Hallituksen politiikka ei välttämättä muutu ja pitkäaikaisia pakotteita opitaan nopeasti myös kiertämään. Irania on esimerkiksi rangaistu ihmisoikeussyistä erilaisilla pakotteilla jo pitkään, ilman toivottua tulosta.

Pakotepolitiikassa Iranin suhteen ollaan selvästi tultu äärirajoille. Sanktioiden kiristäminen nykyisestään ajaa Irania enää nurkkaan, jossa neuvottelupöytiä ei ole tapana pitää. Suomeksi sanottuna ollaan menossa sotaan.

Libyan ja Irakin hallinnon kaatumista autettiin Naton pommituksilla. Pohjois-Korean aseeseen ei ole puututtu sodalla ja hallinto pysyy siellä pystyssä. Miksi antaa periksi, jos taistelu on joka tapauksessa edessä ja ydinohjelma varmistaa hallinnon jatkumisen, saatetaan Teheranissa ajatella.

Toistaiseksi Iran on vastannut pakotteisiin maltillisesti. Julkista uhoa Hormusin salmen sulkemisesta on kuultu, mutta se tullee vastaan todennäköisesti vain siinä vaiheessa, jos Iranin omaa öljyä ei enää tosiaan ollenkaan osteta. Sen omakin öljy kulkee salmen kautta. Intia muun muassa on ilmoittanut jatkavansa öljyn ostamista. Kiina tehnee todennäköisesti saman.

Entä jos Iran päättää tehdä ydinaseen? Asiantuntijoiden mukaan tätä päätöstä ei ole vielä tehty. Erityisesti Israelista kuuluu väitteitä, että Iranin ase uhkaisi maan olemassaoloa ja alueen vakautta. Ydinaseella voi toki uhata, mutta sen käyttö mihinkään järjelliseen on liki mahdotonta. Ydinisku esimerkiksi Israelia vastaan tuhoaisi samalla valtavan määrän palestiinalaisia, joiden parhaan ystävän roolia Iran yrittää tavoitella. Israelilla väitetään olevan 200 ydinkärkeä - kostoisku olisi hirmuinen.

Nyt tarvittaisiin myönteisiä, luottamusta rakentavia eleitä sekä käytännöllisiä ratkaisuja. Uraanin rikastamisen salliminen Iranille tiukassa valvonnassa voi olla sopuratkaisun avain. Turkki on tarjoutunut neuvottelujen isännäksi. Brasilia on aiemmin tehnyt taitavia kompromissiesityksiä. Näiden maiden tuominen neuvottelupöytään voisi olla ensimmäinen askel.

Oma esitykseni on ollut, että tarvittaisiin molempia osapuolia ymmärtävä välittäjä. Esimerkiksi IAEA:n entinen varajohtaja Olli Heinonen voisi olla hyvä välimies. Suomen ulkoministeri voisi edistää puolueettoman välittäjän nimittämistä.

EU on ajanut Iranin suhteen kahden raiteen politiikkaa: neuvotteluja ja pakotteita. Nyt olisi syytä vahvistaa neuvotteluraidetta. Jos ja kun neuvottelut alkavat, jonkun pakotteen voisi purkaa, ihan pelkkänä hyvän tahdon eleenä. Nyt tarvitaan erittäin käytännöllisiä tekoja tämän vakavan umpisolmun avaamiseksi.

Jaa sivu: