— Tarja Cronberg

Kuka uskaltaa enää puhua työpaikkakiusaamisesta?

Suomi johtaa työpaikkakiusaamisen tilastoja. Siihen on monta syytä. Suomalaiset ovat vaikeneva kansa; myös esimies työntää helposti vaikean ongelman syrjään eikä ota asiaa esille. Työpaikkakiusaamisen ongelmia vähätellään. Sen ajatellaan usein johtuvan itse uhrista: hänen ajatellaan olevan vaikea, rasittava ja turhautunut. Suomalaiset esimiehet eivät myöskään kestä kritiikkiä ja näin kehityskeskusteluista on tullut pelkkää rutiinia sen sijaan että ne toimisivat ennaltaehkäisevästi.

Työsuojeluviranomaiset antavat ohjeita siitä, kuinka työpaikkakiusaamista voidaan ennalta ehkäistä. Asia tulee ottaa aikaisessa vaiheessa esiin ennen kuin ongelmat pahenevat. Koko työyhteisö pitää virittää työpaikkakiusaamisen aikaiseen havaitsemiseen, asialliseen sekä avoimeen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön.

Suomessa työpaikkakiusaaminen menee välittömästi esimiehen tietoon. Asia nousee esille esimerkiksi työterveyshuollossa, joka välittömästi ilmoittaa esimiehelle. Jos työpaikka taas ilmoittaa luottamusmiehelle, silloinkin tieto välittyy heti esimiehelle. Työpaikkakiusaamisesta pitäisi kuitenkin voida puhua luottamuksellisesti ilman, että asia välittömästi on esimiehen tiedossa. Monissa maissa onkin perustettu neutraaleja mahdollisuuksia käydä läpi asiaa kiusatun näkökulmasta joko luottamusmiesorganisaation tai työsuojeluviranomaisen toimesta, ennen kuin asia tulee julkiseksi työyhteisössä. Tämä olisi ehdottoman välttämätöntä myös Suomessa.

Suomessa epäily kohdistuu yleensä kiusattuun. Kysytään, onko kyseessä nyt työpaikkakiusaus vai se, että henkilö ei selviydy työtehtävistä tai sopeudu työyhteisöön. EU:n direktiivi vuodelta 89/391 velvoittaa työnantajat huolehtimaan siitä, ettei työ – mukaan lukien työpaikkakiusaaminen – aiheuta haittaa työntekijiölle.

Kun ihminen kokee kiusaamista, niin silloin se on olemassa. Työpaikkakiusaaminen on subjektiivinen kokemus ja se on aina selvitettävä, siitä ei voida vaieta eikä sitä tule vähätellä.

Hilkka Ahteen tapaus nostaa työpaikkakiusaamisen kaikki ongelmat esiin pähkinänkuoressa. Kuka enää uskaltaa ilmoittaa työpaikkakiusaamisesta, kun seurauksena on julkisuus ja irtisanominen? Käsittääkseni työpaikkakiusaamista ei ole selvitetty Hilkka Ahteen näkökulmasta ja yhtäkkiä on päädytty irtisanomiseen, jota myös SAK ja luottamusmiehet ovat kritisoineet.

Juuri nyt asiaan pitäisi puuttua mahdollisimman voimakkaasti ja saada aikaiseksi toimiva järjestelmä, jolloin uhri voisi turvallisesti kääntyä neutraalin tason puoleen saadakseen tukea. Tämä siitäkin huolimatta, että työpaikkakiusaamiseen puuttuminen on esimiehen vastuulla.

Jaa sivu: