— Tarja Cronberg

Kuka käyttää valtaa Euroopan parlamentissa?

International Herald Tribunessa kirjoitettiin tämän viikon tiistaina Euroopan parlamentin arvovallan laskusta skandaalien ja eturistiriitojen vuoksi. Viimevuotinen Eurobarometri osoittikin parlamentin imagossa selvää laskua vuoteen 2008 verrattuna. Osasyynä tähän ovat varmasti olleet kansalaisten luottamusta koetelleet skandaalit.

Parlamentin arjessa lobbarit ovat jatkuvasti läsnä. He pääsevät helposti parlamenttiin ja järjestävät siellä muun muassa tapahtumia. Mepeille ja heidän esikunnilleen tarjotaan aamiaisia, lounaita ja illallisia, joissa ruokailun lomassa keskustellaan asiaa. Periaatteessa isäntänä tai emäntänä on toki talon väkeä eli parlamentin jäseniä. Halutessaan meppi voisi Brysselissä ja Strasbourgissa syödä kaikki ateriansa lobbarien piikkiin.

Lisäksi meppejä tavataan henkilökohtaisesti. Taitavat lobbarit tekevät muutosehdotuksensa valmiiksi, ja mepit sitten jättävät ne valiokunnissa omissa nimissään. Lobbarit ajavat asiaansa läpi parlamentin käsittelyn. Pahimmillaan lobbarin kynästä lähtöisin ollut esitys menee parlamentin kantana läpi.

Viime vuonna brittiläinen The Sunday Times paljasti tapauksia, joissa mepit olivat valmiita tehtailemaan muutosesityksiä rahapalkkiota vastaan. Mepit, jotka kärähtivät, eivät olleet aivan ketä tahansa, vaan kokeneita poliitikkoja. Mukana oli Itävallan entinen sisäministeri ja Slovenian sekä Romanian entiset ulkoministerit. Paljastukset taisivat kuitenkin olla vain jäävuoren huippu.

Lobbareita Brysselissä riittää. Arvioiden mukaan heitä on täällä jokaista meppiä kohden seitsemän. Meppejä puolestaan on tällä hetkellä 754. Lobbareita on siis tuhansia. He ovat erikoistuneita EU:n päätöksenteon ammattilaisia. Ilman heidän tietotaitojaan ja verkostojaan ei oikeastaan voi olla eturintamassa ajamassa näkemystään eteenpäin EU:n koneistossa. Tätä osaamista saa vain rahalla.

Parlamentissa on meppien oma asia, ketä he kuuntelevat esityksiä valmistellessaan. Valiokunnat eivät järjestä yhteisiä kuulemisia, kuten eduskunnassa. Tapaamiset hoidetaan sen sijaan kabineteissa ja käytävillä; tasapuolisesta etujärjestöjen kuulemisesta ei ole mitään takuita.

Hyvää on se, että kissa on nostettu pöydälle. Tiedotusvälineet ja kansalaiset seuraavat yhä paremmin sekä lobbareiden että meppien toimintaa. Sääntöjä on luotu ja kiristetty, ja toimeenpanoon kiinnitetään huomiota.

Tarvitaan pakollinen lobbarirekisteri, johon yhdistyvät valvonta ja tuntuvat sanktiot. Sääntöjen rikkojien tulee joutua julkiselle mustalle listalle. Tarvitaan myös tarkempaa säätelyä siitä, miten virkamies tai poliitikko voi siirtyä lobbariksi ja päinvastoin. Lobbarien toimintaa parlamentissa on rajoitettava, etenkin silloin kun siihen yhdistyy taloudellinen intressi.

Päätöksenteon avoimuutta ei näiden toimenpiteiden vuoksi kuitenkaan saa uhrata, sen vaatimuksista on pidettävä kiinni. On hienoa, että parlamentin valiokuntien kokouksia voi seurata kuka tahansa netissä ja asiakirjat ovat avoimia. Kansalaisille parlamentin toiminnan seuraamista on edelleen helpotettava esimerkiksi asiakirjarekisterin helppokäyttöisyydellä ja avoimella tiedottamisella käsiteltävistä asioista. Näin lobbarien etumatka ja yksinoikeus EU-tietoon ainakin heikkenee.

Jos ongelmiin ei puututa, vaarana on että kansalaiset antavat suoraan vaaleilla valitulle EU:n instituutiolle epäluottamuslauseensa myös eurovaaleissa 2014. Ryhtiliikkeeseen on vielä onneksi jokunen vuosi aikaa. Avoimuudesta voi tulla keskeinen vaalien teema.

Jaa sivu: