— Tarja Cronberg

Korvaako rajavalvonta maahanmuuttopolitiikan?

Keskellä talouskriisiä EU suunnittelee valtavaa panostusta rajavalvontaan. Niin kutsutun Eurosur-ohjelman tarkoituksena on partioida Euroopan ulkorajoja viimeisimmällä tekniikalla, muun muassa miehittämättömillä lennokeilla. Eurosurin hinta olisi lähes 400 miljoonaa euroa.

Jäsenmaat myös kehittävät niin sanottuja älykkäitä rajoja saadakseen rajojen ylitykset 100-prosenttiseen kontrolliin. Massiivinen tietopankki säilyttäisi kaikki tiedot – sormenjäljet mukaan lukien – kaikilta, jotka tulevat Unioniin tai lähtevät sieltä. Tällöin saataisiin täydellinen kuva niistä, jotka kullakin hetkellä ovat laittomasti maassa. Hintalappu on 1,1 miljardia euroa.

Lennokit ja älykkäät rajat ovat eräänlainen kyyninen vastaus arabikevääseen ja sen myötä kasvaneeseen maahanmuuttoon. Vaikka taustalla on pelko ihmismassoista, jotka tulisivat Pohjois-Afrikasta Etelä-Eurooppaan, on tarkoitus soveltaa uutta teknologiaa kaikilla ulkorajoilla, myös Suomen rajoilla. Näin ollen myös jokainen Suomeen Venäjältä tuleva ostosmatkailija rekisteröitäisiin tarkkaan niin tullessaan kuin lähtiessäänkin. Koska rajavalvonta näin huomattavasti hidastuisi, perustettaisiin rajoille myös nopeat automaattiset portit, joista koodatut matkailijat pääsisivät välittömästi läpi. Mutta mitä tietoja sallittaisiin rekisteröidä? Kysymys on vielä avoin.

Uuden teknologian avulla rajavalvontavirasto Frontex aikoo perustaa alueellisia tietopankkeja, hallitsee näiden välistä tiedonvälitystä, ja keskittää kaiken tiedon itselleen. Mutta mitä etua järjestelmästä oikein olisi, jotta se olisi puolentoista miljardin arvoinen juuri kun kaikesta pitäisi säästää?

Laittomasti maassa olevat eivät sillä löydy, että tiedetään, että he eivät ole palanneet rajaa ylittäen. Pelkkä tieto ei tuo turvallisuutta. USA:ssa, joka on kokeillut vastaavaa järjestelmää, se on ollut floppi. Koko maan kattavaa lähtövalvontaa ei koskaan toteutettu. Tietojen keruu sinänsä ei siis ratkaise rajavalvonnan ongelmaa.

Vaikuttaa pahasti siltä, että EU:ssa teknologialla korvataan yhteisen turvapaikkapolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan puutteet. Yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ei odotuksista huolimatta ole saatu aikaan vuoteen 2012 mennessä, mikä oli tavoite.

Uudella järjestelmällä on selviä vaikutuksia ihmis- ja perusoikeuksiin. Frontexia on kritisoitu niin sanotuista push-back-operaatioissa, joissa pakolaislaivat tutkimatta palautetaan lähtömaahan. Jos pakolaisia täynnä oleva laiva voidaan havaita lennokilla Pohjois-Afrikan rannikon ulkopuolella, ei se välttämättä johda ihmisten pelastumiseen, vaan nopeampaan käännytykseen. Toisaalta juuri pelastamista on tarkoituksellisesti käytetty perusteluna tehokkaammalle rajavalvonnalle.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut muun muassa Italian palautusoperaatioista. Kansalaisjärjestöt ovat olleet huolissaan nimenomaan Frontexin toimista, joissa on rikottu esimerkiksi oikeutta hakea turvapaikkaa, tai yksityisyyden suojaa antamalla henkilötietoja kolmannelle taholle. Jäsenmaat ja Frontex molemmat ovat rikkoneet maahanmuuttajien oikeuksia. Yhteisille pelisäännöille on tarvetta.

Tällä hetkellä Suomessa irtisanotaan rajavalvojia. Jos samanaikaisesti panostetaan miljardeja rajavalvonnan automatisointiin, ei se välttämättä paranna rajavalvontaa. Päinvastoin, inhimillinen tekijä jää pois, ja rajavalvonnasta tulee täysin mekanisoitua. Tällöin myös organisoidulla rikollisuudella on helpompi löytää tapoja ylittää rajat samanaikaisesti, kun turvapaikkaan oikeutettuja palautetaan alkuperäismaahan.

Tällä hetkellä rajavalvontalainsäädännöstä käydään keskustelua niin Euroopan neuvostossa kuin parlamentissakin. Sen sijaan, että yritettäisiin löytää ratkaisua inhimillisempään ja yhteiseen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan, panostetaan kovaan valvontateknologiaan.

Jaa sivu: