— Tarja Cronberg

Ydinuhkaa ei torjuta eristämällä totalitaariset valtiot

Pohjois-Korean sotaliturgia ja uhka käyttää ydinaseita Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja vastaan on pelästyttänyt maailman jälleen kerran tällä viikolla. Onko todellakin olemassa riski, että Hiroshiman ja Nagasakin kauhut voisivat lähitulevaisuudessa toistua?

Vaikka niin USA:n kuin Etelä-Koreankin on otettava uhkailut vakavasti ja varauduttava mahdolliseen sotaan, pidetään Kim Jong-unin uhkailuja nimenomaan uhkailuina. Näin uskon itsekin. Uusi johtaja varmistaa asemiaan suhteessa omaan sotilasjohtoonsa, ehkä myös suhteessa Etelä-Korean uuteen johtajaan.

Pohjois-Korean tilanteen varjoon jää, että tällä viikolla on käynnissä toinenkin kansainvälisen ydinpolitiikan näkökulmasta merkittävä tapahtuma. Iran neuvottelee ydinohjelmastaan USA:n, Venäjän, Saksan, Iso-Britannian, Ranskan ja Kiinan kanssa Almatyssa Kazakstanissa.

Iran on Pohjois-Koreaan verrattuna eri tilanteessa. Maalla ei ainakaan vielä ole ydinasetta, vaikka se onkin kehittämässä ydinteknologiaa. Iran ei myöskään ole uhkaillut ympäristöään ydinaseiden käytöllä. Tästä näkökulmasta Iran ja Pohjois-Korea painiskelevat eri sarjoissa.

Ydinasekatastrofin uhka on kuitenkin olemassa sekä Iranissa että Pohjois-Koreassa: Israel on useasti uhannut iskulla Iraniin maan ydinohjelman lopettamiseksi ja Pohjois-Korean naapurusto on täynnä ydinasevaltioita.

Sotilaallinen isku kumpaankaan maahan olisi tuhoisin mahdollinen vaihtoehto. Siksi meidän olisi syytä keskittyä vakavasti pohtimaan sitä, miten tämä ydinuhka syntyy ja miten sitä voisi hälventää.

Pohjois-Korea on maailman eristetyin valtio, ja kansainvälinen yhteisö kommunikoi sen kanssa lähes ainoastaan lisäämällä pakotteita. Aseilla uhittelu on sille käytännössä ainoa tapa tulla kuulluksi. Valitettavasti myös lännen Iran-politiikka on lähentynyt uhkaavasti samaa suuntaa: keskustelun sijasta kiristetään pakotteita ja eristetään valtiota muista entisestään.

Kun maa jää yksinäiseksi saarekkeeksi vihollisten keskelle, se kokee turvaavansa oman olemassaolonsa hankkimalla ydinaseen. Siksi kansainvälisen yhteisön tulisi nähdä diplomatia ja keskustelu todellisena vaihtoehtona. Pohjois-Korean ydinasepelottelu on jälleen yksi todiste siitä, että pelkkä pakotepolitiikka ei toimi.

Pienillä mailla voi olla diplomatian lisäämisessä varsin merkittäväkin rooli. Niillä ei usein ole uhkaavaa armeijaa, mutta sen sijaan erinomaista osaamista diplomaattina ja rauhanvälittäjänä. Tässä voisi olla Suomenkin mahdollisuus.

Norja on jo tarttunut toimeen. Se järjesti maaliskuun alussa yli 150 valtion välisen kokouksen ydinaseiden käytön katastrofaalisista seurauksista.

Kokouksen johtopäätösten mukaan mikään valtio ei pysty suojaamaan kansalaisiaan ydinaseiden aiheuttamaa tuhoa vastaan. Lisäksi todettiin, että ydinaseiden laukaisun todennäköisyys ei ole vuosikymmeniin ollut suurempi kuin nyt.

Se, että uhka ei toteudu, voidaan varmistaa diplomatian, ei aseiden keinoin.

Jaa sivu: