— Tarja Cronberg

Demokratian synkkä varjo Egyptissä

Mitä oikein tulee ajatella Egyptin tilanteesta? Miljoonat mielenosoittajat, jotka vuosi sitten vastustivat armeijan valtaa, riemuitsevat nyt kun armeija jälleen otti ohjakset käsiinsä. Vaaleilla valittu presidentti on syrjäytetty vasta vuoden hallittuaan ja hänen puolueensa, muslimiveljeskunnan johtajia vangitaan. Presidentti Mursi piti kiinni oikeudestaan johtaa maata ja hänen kannattajansa ihmettelivät, miksi länsimaat eivät tue vaaleilla valittua johtajaa.

Egypti on tärkeä liittolainen USA:lle, ja maa saa huomattavaa sotilaallista tukea Yhdysvalloilta. Obamalle tilanne on todella hankala. Mursi on ensimmäinen vaaleilla valittu johtaja ja presidentti Obama on joutunut tekemään yhteistyötä vallassa olevan veljeskunnan kanssa. Toisaalta Obama ei voi jättää huomiotta miljoonien tyytymättömyyttä Mursin hallintoon ja sitä, että mielenosoittajat ovat vaatineet Mursin eroa. Sotilaiden otettua vallan Egyptin demokratiakokeilu on ajautumassa kivikolle. Uskoako vaalien tulosta vai kadun parlamenttia?

Vuosi sitten vaalit voittanut Muslimiveljeskunta on tehnyt paljon virheitä. Liike on toiminut vuosikymmenet maan alla ja sen johtajilla ei ole kokemusta hallinnosta. Talouden tilanne on katastrofaalinen eikä hallitus ole pystynyt parantamaan tilannetta. Kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu Venäjän tapaan. Uusi perustuslaki joka kiireellä kasattiin presidentin johdolla heijastaa poliittista islamia eikä sen laatimisessa pyritty laajaan vuoropuheluun. Viimeisen vuoden aikana Egypti onkin jakautunut kahtia.

Vallan ottanut armeija ilmoitti tekevänsä sen vastahakoisesti. Päätöksenteko on siirretty väliaikaisesti maan kokeneimmalle tuomarille Adly Mansurille. Vaalit on luvattu järjestää ensi vuonna, edessä on myös uuden perustuslain laadinta. Mielenosoitukset kuitenkin jatkuvat, nyt kahtia jakautuneina. Mursin kannattajat toisaalla, armeijan kannattajat toisaalla. Jossakin ovat vielä myös entisen diktaattorin Mubarakin kannattajat. Väkivaltaa tuskin voidaan välttää jatkossakaan, elleivät uudet vallanpitäjät pysty kokoamaan koko kansaa taakseen. Muslimiveljeskunnan jäsenien vangitsemismääräykset ja heihin kohdistunut väkivalta tuskin tukevat kansallista eheyttä.

Egyptin tapahtumat osoittavat, kuinka vaikeaa arabikevään jälkeen on ollut siirtyä vallankumouksesta maan hallintaan ja ennen kaikkea taloudenhoitoon.

Tämän lisäksi Egypti haastaa itse asiassa koko länsimaisen demokratiakäsityksen. Jos kansalaiset vaativat armeijan valtaa, onko se demokratiaa?

Egyptissä kuin Yhdysvalloissa muutosta tukevat eivät tieten tahtoen ole halunneet puhua sotilasvallankaappauksesta, vaikka vallansiirto täyttääkin sotilasvallankaappauksen tuntomerkit. Onko tulevaisuudessa sotilasvallankaappaukset jaoteltava Egyptissä ja muuallakin demokraattisiin ja ei-demokraattisiin, hyviin ja huonoihin?

Jaa sivu: