— Tarja Cronberg

Yhdessä, mutta itsenäisiä

Näin itsenäisyyspäivän aikana voi hyvin kysyä, onko mikään valtio enää täysin itsenäinen, jos itsenäisyydellä tarkoitetaan täydellistä päätösvaltaa valtion sisäisistä ja ulkoisista asioista. Mieleeni ei juuri nyt tule yhtään sellaista valtiota, vaikka toiset ovatkin itsenäisempiä kuin toiset. Edes muurien rakentaminen ei lisää itsenäisyyttä, pikemminkin päinvastoin. Sotaa pakenevat syyrialaiset tulevat Eurooppaan, vaikka tuloa yritettäisiin estää.

Luen juuri European Policy Centerin selvitystä, joka käsittelee EU:n pakotteiden vaikutusta muun muassa Iraniin. Pakotteista on tullut yhä normaalimpi tapa vaikuttaa kansainvälisiin suhteisiin. Jos joku maa rikkoo kansainvälisen yhteisön sääntöjä, tai oletettuja sääntöjä, voi toinen maa tai maaryhmä määrätä sille pakotteita, yleensä taloudellisia. Myös matkustuskielto on yleinen ja kohdistuu yleensä tiettyyn ryhmään päättäjiä.

Pakotteet voivat olla kohdennettuja, esimerkiksi tiettyyn virkamiesryhmään, tai yleisiä koko kansaa koskevia. 1990-luvun lopussa. Yhdysvallat, EU ja muun muassa Japani kohdensivat talouspakotteita Myanmariin tarkoituksenaan painostaa maa ihmisoikeuksien kohentamiseen. USA on kohdentanut talouspakotteita Iraniin jo yli 30 vuotta.

Pakotteista on tullut yhä tavallisempi keino ratkaista maiden välisiä konflikteja. Talous romutetaan, maa saadaan polvilleen. Ehkä myös tekemään se, mitä haluttiin. Tämä tulos on kuitenkin aika harvinainen. Talous romuttuu, mutta ihmisoikeustilanne ei parane. Usein vieläpä huononee, kun hallitus pyrkii torjumaan ulkopuolisen paineen. Etelä-Afrikka mainitaan usein maana, jossa pakotteet johtivat järjestelmän muutokseen. Tutkijat kuitenkin sanovat, että muut seikat kaatoivat apartheid-hallituksen, ei pakotteet. Usein pakotteiden osuutta muutoksiin onkin todella vaikea arvioida.

Diplomatia korvautuu yhä useammin pakotteilla. Diplomatia on usein vaikeaa, sen toiminta näkymätöntä ja tuloksia ei saavuteta heti. Käydessäni Yhdysvaltojen hallinnon ulkosuhde-osastolla, eräs virkamies totesi minulle: " pakotteet on se mitä teemme". Miksi siten pakotteita käytetään, jos ei niiden vaikutuksista ole yksimielisyyttä tai selvyyttä?

Pakotteet antavat politikoille tunteen, että teemme jotain. Pakote on kannanotto "huonoon kansainväliseen käytökseen" varisinkin tilanteessa, jossa itse on hyvällä asialla, esimerkiksi eurooppalaisten arvojen puolella. Kun pakotteet kohdistuvat koko kansaan tuottavat ne myös viholliskuvia. Irakilaiset muistavat 1990-luvun pakotteet jotka romuttivat satojen tuhansien lasten terveyden.

Olemme riippuvaisia toisistamme halusimme sitä tai emme. Hyvä niin. Yhä useammat päätökset on tehtävä yhdessä. Mihin voimme itsenäisenä valtiona vaikuttaa, on kenen kanssa teemme yhteistyötä ja miten aktiivisesti olemme siinä mukana . Eurooppalaiset arvot ja eurooppalainen yhteistyö on tärkeä osa Suomenkin itsenäisyyttä. Se on tarpeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Suomen itsenäisyyden juhlistamisessa on siis hienoa korostaa myös suomalaisen diplomatian ja kansainvälisen yhteistyön vahvoja perinteitä. Toimimme yhdessä, mutta olemme itsenäisiä.

 

 

 

 

Jaa sivu: