— Tarja Puolanne

Pirkanmaan äärialueet - rikollisten paratiisi.

Köyhyys kolkuttelee ovillamme ja on ruman näköinen. Köyhyys ei kiinnosta ja siksi se useimpien mielestä pitää piilottaa. Pelastusarmeijan ja muissakin leipäjonoissa Pirkanmaalla ruokitaan tuhansittain ihmisiä kuukausittain. Ruokittavat ovat niitä vähempiosaisempia, joiden ääni ei kauaksi kanna. Ruokittavia riittää Tampereella ja muillakin paikkakunnilla Pirkanmaalla. Ruoan lisäksi avunhakijat tarvitsevat yhä useammin rahaa lääkärissä käyntiin ja lääkkeisiin. Osalla väestöstä menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole päässeet osallisiksi kasvun hedelmistä. Erityisen heikosti menee niillä, joiden toimeentulo riippuu sosiaaliturvasta. Etnisen taustan takia kaupunki evää asunnon hätään joutuneelta, eikä tarjoa millään tavalla auttavaa kättään. Perusturvalautakunnan jäsen puhuu isoon ääneen itse aiheutetuista ongelmista, joihin yhteiskunnalta ei heru rahaa. Viinaa kuluu entistä enemmän. Nuoret, jopa lapsetkin juovat. Pahoinvointi ja syrjäytymisen kierre on kova. Koulut jäävät kesken. Ei ole rahaa eikä intoa itsensä kehittämiseen, koska harrastuksetkin maksavat tai kunta on ajanut ne säästösyistä alas. Pienituloinen eläkeläinen kituuttaa sairaseläkkeen varassa. Kunta ei osallistu rollaattorin maksuun, koska perusturvajohtajan mielestä se ei liity hänen sairauteensa vaan on ylellisyysväline. Köyhien kyykyttäminen Nyky-yhteiskunnassa on huomioideni perusteella hienoa kyykyttää köyhiä. Köyhän odotetaan alistuvan nöyrästi asemaansa. Vähättelyä voi perustella aina rahan voimalla. Ei ole varaa, ei sisälly määrärahoihin, on itse aiheutettua, ei kuulu meille. Nykyiset päättäjät Pirkanmaalla ovat suuruuden hulluuden huumassa. He ajavat yksituumaisesti sosiaali- ja terveystoimea isoihin yksiköihin. Se on samanlaista hulluuden Ideaparkki-ideaa, missä kaikki palvelut keskitetään samaan läjään inhimillisyydestä välittämättä. Köyhyyden kierre ja sen vaikutuksia voidaan vähentää keskittämisen sijaan hajauttamalla palveluja. Suuret keskittymät tuovat ongelmia ja näkyvät nyt koulukiusaamisena sekä humalaisista ja huumehöyryistä oppilaista johtuvina järjestyshäiriöinä. Pienissä kouluyksiköissä näitä ongelmia ei tähän asti merkittävästi ole ollut. Pienen yksikön etuna on sekin, että opettaja ja oppilas tuntevat toisensa isoa yksikköä paremmin. Pienissä yksiköissä kaikki kantavat vastuuta lähimmäisestään. Poliisi kerran viikossa Poliiseja tarvitaan kaikkialla Pirkanmaalla, ei vain isoissa kaupungeissa. Nyt turvallisuus ei ole taattu, jos poliisi päivystää pienemmillä paikkakunnilla vain kerran viikossa ja hälytysalueet ovat maakunnan kokoisia. Näistä syrjäisimmistä Pirkanmaan perukoista kasvaa tällä menolla rikollisuuden paratiiseja ja ihmisten turvattomuus lisääntyy samassa tahdissa. Tätäkö halutaan ja tällä tavallako maaseutu tyhjennetään pikavauhtia?
Jaa sivu: