— Tiina Elo

Vauhtia metropolin uudistamiseen

Kuntauudistus on ollut viimeisen puolentoista vuoden ajan kuntapolitiikan kuuma peruna. Vaikka kaikki hallituspuolueet ovat sanoutuneet irti pakkoliitoksista, on monissa kunnissa käytetty valtavasti energiaa liitosten vastustamiseen. Toisaalta hallituksen asettama paine on pakottanut kunnat etsimään aktiivisesti omia ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin.

Metropolialueella selvitykseen lähdettiin kuntaliitokset edellä. Niitä tänään julkaistu esiselvitys pääkaupunkiseudulle tarjoaakin – joskin varsin laajalla vaihteluvälillä. Muu olisikin ollut turhaa, koska alueen kunnat eivät ole liitostyöhön sitoutuneet.

Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) asettama ryhmä on päätynyt esittämään kolmea mallia. Niistä ensimmäisessä kuntaliitoksia tehtäisiin vähän, mutta metropolihallinnosta vahva. Malli vastaa parhaiten seudun vihreiden kantoja: pääkaupunkiseudun Vihreät esittivät jo keväällä metropolialueelle kaksitasoista päätöksentekoa. Espoossa Vihreät ovat pitäneet vahvasti esillä vaaleilla valittavaa seutuvaltuustoa ja sille on löytynyt tukea myös muista ryhmistä.

Toisessa mallissa kuntaliitoksia tehtäisiin enemmän ja yhteisiä tehtäviä hoitamaan perustettaisiin ”Helsingin liitto”. Liitto vastaisi nykyisiä kuntayhtymiä, joten hallintohimmeleistä ei päästäisi eroon. Kunnat saattaisivat olla suurempia, mutta vanhat ongelmat säilyisivät. Malli säilyttäisi seudullisen päätöksenteon yhtymähallituksen kabineteissa.

Kuntien yhteistä näkemystä ja sitovia päätöksiä tarvitaan ratkaisemaan muun muassa asuntopolitiikkaan ja yhdyskuntarakenteen hajautumiseen liittyviä ongelmia.

Kolmas malli on suurkuntien malli, jossa 13 kunnasta tehtäisiin kaksi vahvaa kaupunkia. Malli tasaisi monet nykyisistä ongelmista, mutta on syytä kysyä, olisiko Helsingin, Espoon ja Vantaan muodostama jättikunta asukkaiden kannalta paras. Malli vaatisi rinnalleen vahvaa lähidemokratiaa, jota raportti tyytyy vain lyhyesti sivuamaan. Ratkaisuna voisi olla Vihreiden esittämä kaksitasoinen päätöksenteko. Kuntauudistuksen pitää palauttaa valta lähelle, ei viedä sitä kauemmas.

Kuntaliitoskeskustelussa on juututtu väittelemään hallintorakenteista, vaikka asukkaille tärkeintä on, että ympäristö on viihtyisä ja turvallinen, kohtuuhintaisia asuntoja on riittävästi ja palvelut ovat lähellä ja toimivat, kun niitä tarvitaan. Olennaista on myös, että päätökset asukkaiden tarpeiden täyttämisestä tehdään avoimesti ja demokraattisesti.

Siksi maailman ja asukkaiden tarpeiden muuttuessa tarvitaan myös hallinnon ja päätöksenteon rakenteiden muutoksia.

Nyt kun metropolialueen kuntarakennevaihtoehdot ovat pöydässä, on aika aika nousta poteroista ja ryhtyä tuottamaan yhdessä konkreettista mallia metropolin yhteisen hallinnon ja päätöksenteon uudistamiseksi. Metropolimalli voi parhaimmillaan olla avoin, demokraattinen ja tehokas tapa päättää esimerkiksi seudun joukkoliikenteestä, asuntotuotannosta erikoissairaanhoidosta sekä niiden rahoituksesta.

Odotukset kohdistuvatkin nyt selvityksen seuraavaan vaiheeseen, kuntien ja selvityshenkilöiden välisiin keskusteluihin sekä niiden tuloksena syntyviin lopullisiin ehdotuksiin. Mitkä ovat metropolialueella yhteisesti hoidettavia tehtäviä, miten niistä päätetään ja miten rahoitus järjestetään. Toivottavasti selvityshenkilöillä on rohkeutta tuoda selkeitä ja konkreettisia malleja päätöksenteon pohjaksi. Valmista on määrä olla helmikuun loppuun mennessä.

Uudet valtuustot pääsevät ensitöikseen ottamaan kantaa siihen, miten metropolialueen asioista pitäisi tulevaisuudessa päättää. Ollaan rohkeita ja valmiita luomaan jotain uutta!

Kirjoittaja toimii tulevalla valtuustokaudella Espoon kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajana.

Jaa sivu: