— Tiina Elo

Kohti kestävää globaalia ruokajärjestelmää

Ruoka herättää tunteita. Se on toisaalta hyvin henkilökohtaista, toisaalta kovin poliittista. Jollekin ruoka on identiteettikysymys, toinen pitää kiinni oikeudestaan päättää, mitä syö. Ruokavalinnoilla voimme vaikuttaa siihen, miten ja millaisissa olosuhteissa ruokamme tuotetaan. Valinnoillamme on väliä.

Tänään vietetään YK:n maailman ruokapäivää. On hyvä hetki pysähtyä miettimään omia ruokatottumuksia, ruoan alkuperää sekä ruoantuotannon vaikutuksia globaalisti ja paikallisesti.

Ilahduin uutisesta, että Nobelin rauhanpalkinnon sai tänä vuonna YK:n alainen Maailman elintarvikeohjelma WFP (World Food Programme). Järjestö on taistellut menestyksekkäästi nälänhätää vastaan ja työskennellyt rauhan edellytysten parantamiseksi konfliktialueilla. Nobel-komitean mukaan ruoasta tai sen puutteesta on tehty ase kansainvälisissä konflikteissa. Ruoka-apu on tärkeä lääke konflikteja vastaan. On hienoa, että järjestö sai tunnustuksen arvokkaasta työstään.

Ruoka-avulle on maailmassa valitettavasti huutava tarve. Noin joka kymmenes maailman ihmisistä kärsii aliravitsemuksesta. Samaan aikaan ylipaino on jatkuvasti kasvava ongelma ja kaikesta tuotetusta ruoasta peräti kolmannes muuttuu hävikin myötä käyttökelvottomaksi. Jos maapallolla tuotettu ruoka jaettaisiin tasaisemmin, sitä riittäisi kaikille. Tähän meidän tulee pyrkiä.

Ruoantuotannon maailmanlaajuisia ongelmia ratkaistaan paikallisesti. Vihreät on määrätietoisesti ajanut kehitysyhteistyön rahoituksen nostamista  0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. On varmistettava, että 0,2 prosenttia ohjautuu vähiten kehittyneisiin maihin. Tärkeää on myös omalta osaltamme varmistaa YK-järjestöjen, kuten WFP:n, riittävä rahoitus, jotta esimerkiksi maailman suurimpien kouluruokaohjelmien rahoitus ja jatkuvuus voidaan turvata. Koronan suljettua kouluja ohjelmien piirissä olevien 17,3 miljoonan lapsen ja nuoren päivittäinen ruoka-annos on entistä vaikeampi jakaa.

Ruoka on mitä eniten myös ilmasto- ja ympäristökysymys. WWF:n mukaan ruoantuotanto aiheuttaa 25–30 prosenttia maailman ilmastopäästöistä ja on suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä ruoka aiheuttaa noin viidenneksen.

Tarvitsemme globaalin kestävän ruokamurroksen kohti kasvipohjaisempaa ruoantuotantoa. Maataloutta pitää niin Suomessa kuin globaalisti toteuttaa ilmastokestävästi ja luonnon monimuotoisuutta vahvistaen. Suomen kannattaa olla tässä etujoukoissa, jolloin voimme viedä kestäviä ratkaisuja myös maailmalle.

Palataan vielä Nobelin rauhanpalkintoon. Maailman ruokaohjelma totesi palkinnon muistuttavan, että rauha ja nälän poistaminen kulkevat maailmassa käsi kädessä. Suomi on jo maailmalla tunnustettu rauhanteoistaan. Tehdään Suomesta myös kestävän ruokamurroksen edelläkävijä niin paikallisesti kuin globaalistikin.