— Timo Juurikkala

Kenelle vastuu ydinjätteestä päätyy?

Suomessa on pienen maan tautina muutamia tabuja joihin ei saisi kajota. Yksi näistä on käytetyn korkea-aktiivisen ydinpolttoaineen eli ydinjätteen loppusijoittaminen.

Asiahan on nimittäin jo virallisesti hoidettu, ainoana maailmassa - suut suppuun, viranomainen on puhunut! Kiusallinen ydinjäteasia haluttaisiin saada jo lopullisesti pois näkyvistä.

Olkiluoto 3:n valmistuttua suomalaiset tuottavat ydinjätettä henkeä kohden vuodessa enemmän kuin mikään muu kansakunta maapallolla. Kun jätettä ei osata hävittää, se piilotetaan maan alle.

Loppusijoitus Oy Posiva on tehnyt vuosikymmeniä omaa myyränkoloaan Itämeren rannalle Eurajoen Olkiluotoon. On ehkä onnellista, että mitään muuta ei ole vielä saatu aikaan kuin pelkkä kuoppa. Onnellista siis siksi, että mitään peruuttamatonta ei ole vielä tehty. Paitsi ydinjäte.

Loppusijoituskuopan tai ydinjätekaatopaikan, miten vaan, jätekapseloinnin suunnittelussa Posiva käyttää ruotsalaisten ideoimaa tekniikkaa, joka pohjaa vanhentuneeseen käsitykseen geologisesti vakaasta kallioperästä.

Uudemmat tutkimukset jääkauden aikaisista ja sen jälkeisistä maankuoren seismisistä liikkeistä maanjäristyksineen ja kallioperän rikkoutumisineen eivät näitä suunnitelmia muuta. Kallioperän liikkeiden mukanaan tuoma kuparikapseleiden altistuminen valtavan paineen kuumentamalle suolaiselle pohjavedelle luulisi olevan uhka, joka otettaisiin vakavasti. Vaan ei oteta.

Suunnitelmia ei muuteta, koska todellisuuden on yksinkertaisesti väistyttävä projektin umpikujien tieltä. Ydinvoimalat tuottavat kukin vuodessa rekka-autollisen uutta ydinjätettä, joka on tuoreeltaan niin vaarallisesti säteilevää, että sitä pitää seisottaa vesialtaissa useita vuosikymmeniä. Loppusijoituksen kello käy, kun välivarastot alkavat täyttyä.

Ydinvoiman edullisuudessa on kyse taikatempusta: kun kallista sanotaan massiivisin tiedotuksellisin panoksin vuosikymmenien ajan halvaksi, halvaksi ja halvaksi, niin abrakadabra: sehän onkin halpaa! Siis ihmisten mielissä.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Jos onnettomuusriskille, ydinvoimaloiden purkamiselle ja jätteelle laskettaisiin todellinen hinta, ei halvasta ydinsähköstä enää puhuttaisi. Tämä hinta vain ei lankea ydinvoimalan rakentajien eikä siis nykyisten sähkönkuluttajien maksettavaksi. Vastuun kantajat ovat muualla - eivät ole vielä syntyneetkään...

Umpikaupalliset tahot tuottavat ihmiskunnan historian vaarallisimpia ja pitkäikäisimpiä jätteitä, kätkevät ne maan sisään ja pakenevat rahoineen paikalta. Lupausten lunastamisen uhatessa yrityksille jää aina optio mennä konkurssiin, jolloin velvoitteet siirtyvät valtion syliin. Velvoitteet eli ydinjäte.

Entä kenen syliin ydinjäte päätyy kun uusi jääkausi saapuu?

Jaa sivu: