— Timo Juurikkala

Tšernobyl ja inhimillinen tekijä

Jälleen kerran on kulunut vuosi maailmanhistorian vakavimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa lähellä Prypjatin kaupunkia.

Onnettomuuden syyt ja kulku on saatu intensiivisen kansainvälisen tutkinnan kautta selville sekunti sekunnilta. Reaktorin turvallisuusjärjestelmissä oli puutteita, jotka ymmärrettiin vasta onnettomuustilanteessa. Voimalan työntekijöitä ei ollut koulutettu toimimaan näissä poikkeusolosuhteissa. Reaktorin koekäytön aikana varsinainen turvallisuusjärjestelmä oli pois päältä ja reaktoria käytettiin tavalla, joka nimenomaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä.

Kuulostaako mahdottomalta? Kuitenkin onnettomuus tapahtui, ja puoli Eurooppaa altistui säteilevälle päästölle. Kaikki voimalaitoksessa tehdyt erehdykset ovat tuomittavia ja järkyttäviä - mutta samalla inhimillisiä. Ihmiset tekevät suunnitteluvirheitä. Ihmiset tulevat töihin väsyneinä. Ihmiset eivät välttämättä ole tehtäviensä tasalla ja koettavat kuitenkin kätkeä sen viimeiseen saakka.

Vuosi 1986 tuntuu meistä kaukaiselta ja senaikainen tekniikka kuuluu ehkä mielestämme museoon. Kuitenkin on hyvä muistaa, että kaikki nykyiset ydinvoimalaitoksemme ovat toimineet vastaavien 1970-luvun analogisten valvontalaitteiden varassa viime vuosiin asti. Tietokoneet ryhtyvät vasta nyt pyörittämään kriittisiä turvallisuusjärjestelmiä. Kokemuksia digi-automaatiosta on vähän, mutta sille ei ole vaihtoehtoja. Vanhan automaation varaosat ja osaajat loppuvat.

Toimivissa ydinvoimaloissamme onkin jo jonkin aikaa ollut kaikessa hiljaisuudessa käynnissä toiminta, jossa turvajärjestelmiä pyritään digitalisoimaan, vastoin alkuperäisiä käyttömääräyksiä. Kuulostaako tutulta?

Ehkä voimalat pitäisikin rakentaa kokonaan alusta uusiksi? Sekään ei tunnu sujuvan digiaikakautena. Säteilyturvakeskus on vaatinut Teollisuuden Voimaa korjaamaan Olkiluotoon nousevan uuden jättiydinvoimalan automaatiosuunnittelua useaan otteeseen. Rakentajien on ollut vaikeuksia todentaa valvojille, että turvajärjestelmien hätäsammutusjärjestelmät ovat täysin itsenäisiä voimalan muusta hallintajärjestelmästä. Rakentajatahokaan ei ole alalla mikään harrastelija, vaan yksi alan johtavista toimijoista ja vieläpä ydinasevaltion ydinvoimalarakentamisen monopoliyhtiö. Silti toimivaan automaatiosuunnitelmaa ei tunnu syntyvän. Huolestuttavaa, eikö totta?

Ydinvoimaloita yksinkertaisesti rakennetaan nykyaikana niin vähän, että tämän monimutkaisen teknologian osaajista on maailmalla aidosti pulaa. Uusiutuvat energianlähteet hakkaavat kiinnostavuudessa ja kasvunäkymillään ydinvoiman 6-0 insinööriopiskelijoiden keskuudessa. Mitä järkeä on kouluttautua laskevan auringon alalle, kysyy moni erikoistumissuuntaansa miettiessään. Ydinvoimateknikoiksi joutuvat ne jotka eivät muualle pääse.

Esimerkiksi Ruotsissa ydinvoimaloiden käyntihäiriöiden ja osaavan henkilökunnan puutteen välille on käytännössä jo vedetty yhtäläisyysmerkki. Kuluvan kuun alussa Ruotsin hallitus ilmoitti tarkastuttavansa maan ydinvoimaloiden turvallisuuden. Hallitus epäilee voimaloiden tekniikassa ja turvallisuusrutiineissa olevan vakavia puutteita. Ruotsin ydinvoimaloissa on sattunut viime vuosina useita vakavia vaaratilanteita. Ringhalsin ydinlaitos joutui viime vuonna 2009 erityistarkkailuun havaittujen vakavien puutteiden takia. Sama tapahtui Forsmarkissa vuonna 2006.

Siis naapurissamme Ruotsissa vuonna 2009 - ei Neuvostoliitossa vuonna 1986. Inhimillistä tekijää ei pidä väheksyä. Se on aina läsnä siellä missä ihmisiä on töissä.

Jaa sivu: