— Timo Juurikkala

Eurotakuut: rautalankaa monimutkaisesta väännöstä

Eilen eduskunnassa käsiteltiin Vasemmistoliiton välikysymystä, joka koski euromaille annettavia takauksia ja niihin liittynyttä tiedottamista. Hallitus sai luottamuslauseen selvin numeroin.

Koko poru perustuu vakautuspakettiin, jonka euroon kuuluvat maat laittoivat pystyyn vuoden 2010 kevätkesällä. 750 miljardin euron jättipakettiin kuuluu kolme osaa:

1.Euroopan rahoitusvakausväline ERVV (440 mrd)

2.Euroopan rahoitusvakausmekanismi ERVM (60 mrd)

3.Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) panos (250 mrd).

Tällä ”nokituksella” euromaiden oli tarkoitus lyödä markkinavoimille luu kurkkuun (tai ottaa niistä niskalenkki kuten valtiovarainministeri Katainen sanoi).

ERVV:stä Suomen osuus on hipan alle kahdeksan miljardia euroa. Irlanti on saanut rahoitusta näistä lähteistä.

Kaiken luultiin olevan kunnossa vielä viime kesänä, mutta ERVV:n kohdalla kävi sittemmin ilmi, ettei 440 miljardin takauksilla saatukaan rahoituslaitoksista kuin suunnilleen puolet tuosta summasta riihikuivana ulos. Tämä aiheutuu finanssipiirien epäluulosta; ulos maksettaville rahoille vaaditaan melko mojovat ylitakaukset. Todellisuudessa ERVV:n kautta on mahdollista saada irti vain 220-250 miljardia.

Välineen uskottavuuden – ja myös IMF:n osuuden käyttöön saamisen – vuoksi euromaiden johtajat pitävät tärkeänä, että ERVV:n todellinen lainanantokyky on tuo alun perin sovittu 440 miljardia. Jos muita vaihtoehtoja ei keksitä, tämä merkitsee Suomen(kin) takausvastuiden tuplaantumista noin 16 miljardiin euroon. Takausten lisääminen vaatii eduskunnan päätöksen, mikä tekee asian etenkin näin vaalien kintaalla aika hankalan.

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) ei ole ollut erityisen selväsanainen tästä kokonaisuudesta puhuessaan. Nyt tilanne on kuitenkin sellainen, että Suomi on mukana ERVV:n lainanantokyvyn kasvattamisessa, mutta aikataulua tai kasvattamisen yksityiskohtia ei ole päätetty. Ihan tulipalokiirettä asialla ei pitäisi olla, koska sekä Portugali että varsinkin Espanja ovat ryhtyneet voimakkaisiin julkisen talouden vakauttamistoimiin. On silti hyvin mahdollista, että asia täytyy muiden euromaiden painostuksen takia ratkaista jo 24.-25. maaliskuuta pidettävässä huippukokouksessa.

440 miljardin tason saavuttamista ei välttämättä tarvitse ainakaan kokonaan ratkaista takausten lisäämisellä. Vaihtoehtoisia tapoja tutkitaan vielä, mutta valtaosa euromaista on jo kallistunut takausten korottamisen puolelle.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ERVV:n 440 miljardin euron taso on saavutettava, mutta yhtään sen yli ei saa mennä. Me olemme myös sanoneet, että olemme valmiit takausten lisäämiseen, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Välikysymyskeskustelussa olimme ainoa ryhmä, joka tämän sanoi kakistelematta. Muut hallituspuolueet keskittyivät lähinnä kiemurtelemiseen.

Kysymys on isoista asioista: jos eurooppalainen rahoitusjärjestelmä romahtaa, on edessä syvä lama. Se tietysti rauhoittaisi taloutta ja varmaan myös luonnonvarojen kulutusta, mutta sosiaaliset seuraukset olisivat ankarat ja sattumanvaraiset: konkursseja ja työttömyyttä. Siksi olemme pitäneet parempana sitä, että rahoitusvakaus yritetään säilyttää.

Oma messunsa on sitten se, miten tästä väliaikaisesta ERVV-vaiheesta kahden vuoden kuluttua siirrytään pysyvään Euroopan vakausmekanismiin EVM:ään. Tuon rahoitusvälineen kooksi on sovittu 500 miljardia euroa ja se tulee korvaamaan väliaikaiset viritykset. Vuoden 2013 pakettiin sisältyy lisäksi paljon muutakin, kuten julkisten talouksien kestävyyden parantamista, rahoitussektorin vastuun lisäämistä ja yksityisten rahoittajien osallistumista mahdollisten velkasaneerausten kustannuksiin, mahdollisesti pankkiveroja kuten transaktiomaksu jne.

Kansainvälisen talouden uusien pelisääntöjen luominen ei ole yksinkertainen harjoitus, mutta vihreiden mielestä on hyvä että arvaamattomasti käyttäytyviä markkinavoimia pyritään hillitsemään.

Jaa sivu: