— Timo Juurikkala

Peruskoulu ja pudokkaat

Suomalainen peruskoulu on niittänyt mainetta kansainvälisissä oppimisvertailuissa. Peruskoulumme pitää myös hyvin huolta koko ikäluokasta: oppivelvollisuus jää kesken vain aniharvalta.

Mutta parantamisen varaakin on: kouluviihtyvyyttä vertailtaessa suomalainen koulu painii lähinnä rapasarjassa. Koulun päätehtävä on tietysti oppiminen eikä viihtyminen, mutta eivät nämä toisiaan pois sulje – työnteko voi olla myös mieluisaa. Ei ole hyvä, jos lapsemme ja nuoremme tottuvat siihen, että töissä pitääkin olla kurjaa. Elämään tarvitaan iloa!

Voidaan perustellusti väittää, että kohtuullinen tai sitä parempi koulussa viihtyminen ehkäisee myös koulupudokkuutta ja syrjäytymistä.

Koulut ovat lasten ja nuorten työpaikkoja, ja kyse on siten oppilaiden työhyvinvoinnista. Työhyvinvointia edistää muun muassa se, että työntekijöillä on vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Pääsääntö suomalaisessa peruskoulussa lienee se, että oppilaat eivät juuri pääse vaikuttamaan koulutyön käytäntöihin. Lapset ja nuoret voisivat hyvin osallistua esimerkiksi välitunti- ja ruokailukäytännöistä, piha- ja sisäkalustuksesta, ja miksei jopa soveltuvin osin oppimismenetelmistä päättämiseen. Lapset osaavat kantaa vastuuta, kun heille sitä annetaan.

Hyvin organisoitu oppilaskuntatoiminta ja luokkatoimikunnat antavat lapsille mahdollisuuksia osallistua työolojensa suunnittelemiseen. Se on myös tärkeää demokratiakasvatusta; harjoittelemalla oppi yhteisiin asioihin vaikuttamista ja niistä vastuun ottamista. Ja yhteisöllisyys vahvistuu, mikä on merkittävä suojatekijä syrjäytymistä vastaan sekin.

Myös tuntijako vaikuttaa kouluviihtyvyyteen. Vihreiden mielestä taito- ja taideaineiden osuutta pitää lisätä, jotta vähemmän teoreettisesti suuntautuneillakin oppilailla on onnistumisen mahdollisuuksia. Valinnaisuutta on lisättävä etenkin yläkouluvaiheessa.

Mutta syrjäytymisen ennaltaehkäisy on myös oppilashuoltoa. Kuraattori-, psykologi- ja terveydenhuoltopalvelut ovat monin paikoin alennustilassa. Jos syrjäytymistä halutaan ehkäistä, on oppilashuollon resursseista pidettävä nykyistä parempaa huolta.

Erityisopetuksen järjestämisessä yhteistyö oppilashuollon kanssa on tärkeää, jotta opettajat ja erityisopettajat eivät joudu yksinään painiskelemaan vaativan kuntouttamisen parissa. Oppilaan ensisijainen oppimisympäristö on yleisopetuksessa, jonne tarvittava tuki suunnataan. Perusopetuslain uudistus vei asioita oikeaan suuntaan, mutta resursseista ja pätevistä erityisopettajista on edelleen jatkuva pula.

Pudokkuuden torjunnassa kenties tärkeintä on vahvistaa nuorten yhteiskuntatakuuta. Kaikille peruskoulun päättäville on taattava jatkokoulutuspaikka. Myös toisen asteen opintojen jälkeen on sovellettava vastaavaa - eli taattava kaikille nuorille työ-, opiskelu-, harjoittelu- tai esimerkiksi työpajapaikka.

Nykymaailma ei ole nuorelle helppo: yhteiskunnassamme korostetaan kilpailukykyä ja suorittamista, ja häviäjin osa on karu. Kaikilla on kuitenkin vahvuutensa, ja peruskoulun – hyvinvointiyhteiskuntamme ehkä tärkeimmän instituution – tehtävä on auttaa jokaista lasta ja nuorta löytämään omat voimavaransa.

Jaa sivu: