— Timo Juurikkala

Lohen kalastus ja pelastus

Euroopan Unioni on viimeaikaisten talouskriisien johdosta ollut varsin huonossa huudossa. Luonnonsuojelun näkökulmasta arvioituna EU:n saldo on kuitenkin vahvasti plussalla aina Naturasta, saimaannorpasta ja lintujensuojelusta alkaen.

Myös Itämeren vaelluskalojen suojelussa EU on kaikeksi onneksi tarttumassa toimeen: komissio on tehnyt säädösehdotuksen Itämeren lohikantojen monivuotisesta hoitosuunnitelmasta. Ja hyvästä syystä, sillä luonnonlohen tilanne on heikentynyt voimakkaasti. Lohipolitiikkaan tarvitaan muutos; tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös Itämeren suojelukomissio HELCOM ja kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES.

Suomi on kuitenkin ollut varsin lyhytnäköinen linjauksissaan: saaliskiintiöt ovat jatkuvasti olleet kannan vahvuuteen nähden tolkuttoman suuret. Tätä on perusteltu kalastuksen toimintaedellytysten turvaamisella, mikä on tavattoman lyhytnäköistä. Jos lohikanta kituu ja kuihtuu, eivät myöskään saaliit ole pitkän päälle hääppöisiä. Kalapolitiikastamme on puuttunut pitkänäköisyys, ja sama vaiva on koskenut myös ainakin Ruotsin, Puolan ja Viron lohipolitiikkaa.

Komission uusiin ehdotuksiin suhtaudutaan maa- ja metsätalousministeriössä edelleen nihkeästi. Toki ehdotusten yksityiskohdissa, seurannassa ja valvonnassa onkin vielä hiomista, mutta komission päätavoitteet ovat kuitenkin tervehenkiset: tarkoituksena on turvata vahvat ja elinvoimaiset lohikannat. Tässä harjoituksessa tarvitaan saaliskiintiöiden rajua leikkaamista sekä muitakin voimakkaita toimia. Lohenkalastus pitää mitoittaa niin, ettei kestävää maksimisaalismäärää ylitetä.

Tavoitteena tulee olla, että lohen luontainen lisääntyminen riittää takaamaan kannan kestävyyden. Tarvitaan sekä kalastuksen rajoittamista että lisääntymisedellytysten vahvistamista. Kataisen hallituksen ohjelmassa on tästä kohtalaisen selväsanaiset kirjaukset, mutta niiden edistäminen vaatii näköjään seurantaa ja paimentamista. Muuten Suomi on vaarassa ajautua sellaiselle kannalle, ettei mitään ratkaisevaa parannusta ole luvassa.

Komission ehdotuksessa oltaisiin saaliskiintiöitä pienentämässä tuntuvasti, ulottamassa säätely kalastusmatkailuun merellä ja joissa sekä suuntaamassa istutuksia tuki- ja palautusistutuksiin. Pääosin ehdotukset ovat hyviä - niiden avulla lohikannat voidaan taas saada kestävälle tolalle. Iso muutos ei kuitenkaan ole kivuton.

Kalastusrajoituksia esitetään myös jokialueille. Jokien virkistyskalastus on vihreidenkin suosimaa toimintaa, mutta lohen pelastamiseksi myös sitä voi olla tarpeen säädellä ainakin muutaman vuoden ajan. Pitopöytään pyydetty lohi on pois luonnonkierrosta, oli sen sitten napannut ammattikalastaja tai turisti. Olennaista on se, että kannan vahvuus turvataan pitkällä aikavälillä.

Monien voimalaitosten ja muiden vesitaloushankkeiden vesiluvissa on säädetty velvoiteistutuksista, jotka usein tarkoittavat jopa pyyntikokoisten kalojen istuttamista. EU esittää tämäntyyppisten istutusten lopettamista; ainoastaan tuki- ja palautusistutukset olisivat siirtymäajan jälkeen sallittuja. Tämän taustalla on ajatus siitä, että rajalliset resurssit pitäisi suunnata luontaisten lisääntymisedellytysten parantamiseen - kulkuteiden ja kutualueiden elvyttämiseen. Vain virkistyskalastuksen tarpeisiin tehdyt pyyntikokoisten kalojen istutukset ovat veden kantamista kaivoon. Pitkällä tähtäimellä kalastusmatkailunkin edellytyksiä vahvistetaan parhaiten tukemalla lohen luontaista lisääntymistä.

Vanha kalamiesviisaus sanoo lohen olevan niin hieno kala, että sitä kannattaa kalastaa vaikkei saalista tulisikaan. Aikojen ja olosuhteiden muuttumisen johdosta nyt pitää paremminkin todeta lohen olevan niin hieno kala, että sitä kannattaa olla pyytämättä vaikka saalista tulisikin!

Jaa sivu: