— Timo Juurikkala

Sote-uudistuksessa vielä hiomista

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen selvityshenkilöt jättivät tänään raporttinsa ministeri Guzenina-Richardsonille. Työn lopputulos vaatii vielä perusteellista arviointia, mutta ensimmäiset tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset.

Selvittäjien ehdotuksen mukaan sote-palveluista vastaavia järjestäjiä olisi 34 kappaletta, ja niiden vastuulla olisi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden järjestäminen. Olennaista tässä on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisten raja-aitojen poistuminen, mikä sujuvoittaa hoitoketjuja ja antaa mahdollisuuden siirtää painopistettä perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen suuntaan. Sote-järjestäjällä pitää olla laaja hyvinvointivastuu alueellaan.

Tältä osin ehdotettu muutos on oikeansuuntainen, joskin kysymyksiä herättää ehdotettujen sote-alueiden koko. Huomattava osa uusista järjestäjistä on väestöpohjaltaan alle 100 000 asukasta, mikä tekee muun muassa päivystysten järjestämisestä hankalaa ja myös kallista. Vaarana on lisäksi se, että sairaaloiden välisestä työnjaosta sopiminen käy vaikeaksi, mikä voi aiheuttaa kallista kilpavarustelua ja päällekkäisiä palveluita. Ehdotetut alueet ovat hyvin erikokoisia, mikä saattaa vaarantaa asiakkaiden yhdenvertaiset palvelut.

HYKS-aluetta ei aiota pilkkoa, mikä on hyvä asia. HYKSin omistajiksi tulisivat nykyisten kuntien asemesta kuusi sote-aluetta tai vastuukuntaa. Näillä on järjestämisvastuu palveluista, ja tarvittavan erikoissairaanhoidon ne ostavat HYKS-alueelta. Tällä järjestelyllä voitaneen jatkaa HYKSin hyvää työtä, jossa onnistuneella työnjaolla on saatu laatu korkealle ja kustannuskehitys kuriin. Vastaavanlaista järjestelyä esitetään pääosin myös muiden yliopistosairaaloiden kohdalla.

Hallituksen aiempi linjaus siitä, että yli 20 000 asukkaan kunnat voivat järjestää joitain palveluita itse, ei onneksi saa tukea selvittäjiltä. Pahimmassa tapauksessa järjestelmästä tulisi hyvin sekava, jos 20 000 – 50 000 asukkaan kunnat järjestäisivät terveyspalveluita sote-alueiden rinnalla. Myös perusterveydenhuollon ja terveyskeskusten kehittäminen vaikeutuisi, jos järjestämisvastuuta hajautettaisiin.

Yksiselitteistä vastausta siihen, mitkä ovat viiden ”miljoonapiirin” eli ns. erityisvastuualueiden velvoitteet ja toimivalta, ei vielä ole ratkaistu. Erva-alueille esitetään kuitenkin vahvaa koordinaatioroolia, jonka avulla päällekkäisyyksiä ja kilpavarustelua voidaan välttää. Tämä on välttämätöntä.

Myös rahoituksen yksityiskohdissa on vielä paljon pohdittavaa. Suomessa olisi hyvä siirtyä kohden selkeää, yksikanavaista rahoitusmallia, jonka myötä kustannusten vyöryttäminen toisen maksajan vastuulle poistuisi.

Jatkotyötä on siis edessä vielä paljon, jotta uudistus pystyy lopulta vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin muun muassa yhdenvertaisten hoitomahdollisuuksien tarjoamisesta koko väestölle ja julkisen perusterveydenhuollon vahvistumisesta. Erityisesti on syytä varoa, ettei lopullisesta mallista tule kovin pirstaleinen ja vaikeasti hallittava. Tässä erva-alueiden koordinaatiovastuu korostuu.

Muutoksen onnistunutta läpiviemistä voidaan osaltaan auttaa esimerkiksi yhtenäistämällä tietohallinnon ratkaisuja niin, että järjestelmillä on avoimet rajapinnat. Se mahdollistaa järjestelmän sujuvan kehittämisen tulevaisuudessa.

Jaa sivu: