— Touko Aalto

Nuorisotakuu tarvitsee yhteistyötä yli puoluerajojen

On selvää, että nuorisotakuu ei ole saanut niin paljoa tuulta siipiensä alle kuin olisi sopinut toivoa. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että nuorisotakuu on ollut voimassa vasta vuoden 2013 alusta ja kansainvälinen taloustilanne määrittää pitkälti myös Suomen vaikutusmahdollisuuksia työllisyyspolitiikassa.

On helppo listata kaikki nuorisotakuun ongelmat, vaikeampi on esittää konkreettisia ratkaisuja. Vaikka ongelmien havaitseminen ja tunnustaminen ovat aina osa ratkaisua, nyt on aika antaa painoa erilaisille ratkaisuehdotuksille. Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa ja toivon, että nuorten tulevaisuudella ei tehdä itsetarkoituksellisesti puoluepolitiikkaa. Voimme varmasti kaikki oppia toisiltamme. Etenkin tilanteessa, jossa alle 25-vuotaiden työttömyys on noussut kesän 2011 20,4 prosentista tämän hetkiseen 24,4 prosenttiin, velvollisuutemme on puhaltaa yhteen hiileen.

Itse voin antaa kiitosta oppositiopuolueiden puheenjohtajille Juha Sipilälle sekä Timo Soinille hyvistä puheenvuoroista nuorisotakuukeskustelussa. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on nostanut nuorisotakuukeskustelussa hyvin esiin yrittäjien roolin nuorisotakuun toteuttamisessa. Viesti oli kaikessa lyhykäisyydessään se, että kysytään enemmän tavallisilta yrittäjiltä, mikä estää teitä palkkaamasta nuoria töihin? Sipilä esitti yhtenä ratkaisuna erittäin kannatettavaa ajatusta muuntokoulutuksesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että yrittäjä täsmäkouluttaa uuden työntekijän juuri kyseiseen tehtävään. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puolestaan on korostanut, että nuorisotakuun toteuttamisen tulee alkaa jo peruskouluiässä opinto-ohjauksesta sekä koulujen tukipalveluista. Juuri näin.

Kaikki puolueet ovat kyllä olleet herttaisen yksimielisiä siitä, että nuorisotakuu on hallituksen yksi tärkeimmistä uudistuksista. Taustalla on myös aitoa yksituumaisuutta, josta osoituksena ovat olleet muun muassa Sanssi-kortin hyödyntäminen, oppisopimiskoulutuksen kehittäminen ja laajentaminen, etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan lisäämisen sekä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen rajun leikkaamiseen kohtuullistaminen sekä eduskunnan käsittelyyn tuleva työministeri Lauri Ihalaisen ehdotus siitä, että lomautuksiin joutuneelle yritykselle annetaan mahdollisuus ottaa nuorisotakuun piirissä oleva nuori työkokeiluun.

Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo esitti pohdinnan arvoisen idean yhteiseen työkalupakkiin: säädetään kunnille velvollisuus työllistää nuoria kunnan, yksityisen sektorin tai järjestöjen töihin. Tähän ideaan tarttui myös sisäasiainministeri, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Ensi-istumalta hieman kavahdin ajatusta. Pohdin, miten ihmeessä kunnat pystyvät nykyisillä resursseillaan ottamaan vastuusta vielä tästä. Eiväthän kuntien saamat määrärahat riitä tällä hetkellä edes nykyisten lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Onko julkisen sektorin kasvattaminen kestävä keino ottaa koppi nuorten työllistymisestä? Ja miten kuntien työllistämisvelvollisuus kannustaa nuoria työllistymään?

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän kolme asiaa kirkastui mielessäni. Ensinnäkin, kun vaakakupissa on useiden sukupolvien syrjäytyminen ja siitä koituvat taloudelliset ja inhimilliset kustannukset, tulee akuutin kriisin hoitamisen hintalappu suhteuttaa kokonaisvaikutuksiin. Yhden euron investoiminen nuorten koulutus-, kuntoutus tai vaikkapa tuettuun oppisopimuskoulutuspaikkaan poikii satojen eurojen kansantaloudellisen hyödyn.

Toiseksi, julkisen sektorin roolia voidaan hyödyntää välineenä nuorisotakuun vauhdittamiseen. Se, että kuntien työllistämistä hyödynnetään väliaikaisesti nuorisotakuun toteuttamiseksi, ei tarkoita sitä, että pyrittäisiin itsetarkoituksellisesti ja pysyvästi paisuttamaan julkista sektoria. Lisäksi on todettava, että kunnan kannalta on aina parempi ratkaisu työllistää nuori vaikka osaksi kunnan organisaatiota kuin maksaa pelkästään toimeentulotukea.

Kolmanneksi työmarkkinoiden muuttuminen pakottaa meidät pohtimaan työn- ja sosiaaliturvan suhdetta uudestaan. Toimeentulotuen tarkoitus on olla viimesijainen ja väliaikainen apu, mutta siitä on muodostunut yhä useammille ihmisille pääsääntöinen ja vakituinen toimeentulon muoto. Jotta kuntien työllistämisvelvollisuus ja nuorten motivaatio työllistyä saataisiin kohtaamaan, täytyy työn- ja sosiaaliturvan yhdistämisen ongelmia purkaa ja tehdä lyhyenkin työsuhteen vastaanottamisesta myös taloudellistesti kannustavaa. Työmarkkinajärjestöillä ja/tai yhdelläkään puolueella ei ole varaa enää sivuuttaa ajatusta perustulosta, jos todella tahdotaan löytää jokaiselle suomalaiselle työtä ja toimeentuloa.

Kunnat voisivat mielestäni pyrkiä mahdollisimman paljon työvoiman välittäjän rooliin yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Jyväskylässä on saatu hyviä kokemuksia Töihin! -palvelusta, jossa toteutetaan työvalmennusta yrityksissä, järjestöissä ja kunnassa. Ideana on yksilöllinen vuorovaikutus sekä työnantajien että asiakkaiden kanssa. Tässä työssä hyödynnetään erityisosaamista nuorten, maahanamuuttajien, pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten valmennuksesta sekä asiakaslähtöistä valmennusta työpaikoilla.

Helsingissä puolestaan pyritään vastaamaan nuorisotakuun haasteeseen RESPA-hankeella. Hankkeella pyritään tarjoamaan nuorille kohdennettua apua (esim. henkilökohtaisen uraohjaajan kautta) työllistymiseen ja kouluttautumiseen sekä vahvistamaan Helsingin yhteistyöyritysten ja yhdistysten osuutta nuorten työllistymispalvelujen ja työpaikkojen tarjoajina. RESPA-hanke huomioi myös nuorten kokonaisvaltaisen elämäntilanteen muun muassa talous- ja velkaneuvonnan, asumis- ja terveyspalveluiden sekä harrastus- ja liikuntapalveluiden kautta.

Vantaalla on puolestaan kunnostauduttu nuorten tuetun oppisopimuksen kautta, jossa huomioidaan nuorten erityistarpeet ja vaatimukset aikuisille suunnattuun oppisopimuskoulutukseen verrattuna. Vantaan mallin tarkoituksena on vahvistaa nuoren työ- ja oppimistaitoja erilaisin tukitoimin koko koulutuksen ajan nuorisotyöntekijän avustuksella. Vantaalla on lisäksi toteutettu nuorten koulutustakuuta jo vuodesta 2008 lähtien kun se tulee valtakunnallisesti voimaan vasta tulevana syksynä.

Kuntien roolista pitää muistaa se, että vaikka nuorisotakuu ei aseta kunnille uusia lakisääteisiä tehtäviä, niillä on merkittävä rooli nuorten palveluohjauksessa ja koulutuksen ja työllisyyden tukemisessa nuorisotakuun asettamien ehtojen mukaisesti. Nuorisotakuun toteuttamisen kannalta on keskeistä, että sitä toteutetaan hallinnonrajat ylittävällä yhteistyöllä. Tässä on vielä opeteltavaa.

Kiteyttäen voi sanoa, että nuorisotakuu on edennyt ongelmista huolimatta kohtuullisen hyvin. Nuorisotakuun toteuttamiseksi on olemassa värikäs joukko erilaisia keinoja. Kun niistä saadaan kerättyä kokemuksia ja tuloksia, pystytään parhaimpia käytänteitä monistamaan kaikkiin kuntiin soveltuvilta osin. Nuorisotakuukeskustelu vaatii toimenpidekeskustelun rinnalle laajemman rakenteellisen pohdinnan suomalaisesta työstä ja sosiaaliturvasta ja sen ajantasaisuudesta. Ja tärkeimpänä, otetaan asiat asioina. Viisaus ei asu yksin yhdessäkään puoluekirjassa.

Jaa sivu: