— Touko Aalto

Henkinen kestävyysvaje

Suomessa on talouden kestävyysvajeen ohella henkinen kestävyysvaje. Molemmat ruokkivat toisiaan. Ensimmäisestä puhumme jatkuvasti, jälkimmäinen jää talouskeskustelun jalkoihin. Henkisen kestävyysvajeen jäävuoren huippu ovat nuorten mielenterveysongelmat. Jos haluamme, että nuorisotakuu toteutuu, talouden kestävyysvaje supistuu ja huoltosuhde kestää tulevaisuuden paineet, meidän on pakko purkaa mielenterveyspommi ennen kuin on liian myöhäistä.

Olin tämän viikon tiistaina Jyväskylän Kesän avajaispäivän Nuoret kehiin –seminaarissa. Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuksen johtajan Kimmo Jokisen avauspuheenvuoro kolahti. Häntä kuunnellessani tuntui, että katsoin itseäni peilistä ja tunnistin lukuisat ikäisteni tarinat.

Jokisen viesti oli selkeä. Suomalaiset kouluttautuvat korkeasti, mutta viihtyvät koulumaailmassa huonosti. Nuoret opiskelevat, koska niin kuuluu tehdä. Ihmisten mieliin on iskostunut, että koulutus on tie menestykseen, niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.

Jokinen siteerasi otteita Oi nuoruus -kirjoituskilpailusta. Jokisen lukemat tarinat voi kiteyttää seuraavasti:

Jos elämän tarkoitus on kouluttautua, siirtyä nopeasti työelämään, perustaa perhe ja elää kuin lampaat, elämän mielekkyys saattaa unohtua matkalla.

Nuorten kokemukset elämästä yhteiskunnan sanelemana putkena vauvasta vaariin kielivät siitä, että jotain on pahasti vialla. Olen ollut itse yhdeksän vuotta passiivisessa opetuksessa peruskoulussa, käynyt kiltin pojan tavoin rippikoulun, mennyt jostain syystä lukioon ja sieltä armeijan kautta yliopistoon. Kaikki lähinnä sen takia, että olisin yhteiskuntakelpoinen ja vastaisin minulle asetettuja toiveita ja odotuksia. Tämä on hyvin tavallinen tarina. Kyse on sosiaalisesta kokemuksesta, halusta kuulua joukkoon.

Jos meiltä kysytään, mitä kuuluu, vastauksemme liittyvät pääasiallisesti opiskeluun, työhön ja perheeseen. Jos meiltä kysytään, minkälaisia unelmia ja tavoitteita meillä on elämässä, yhteiskunta vastaa puolestamme. Tarkoitan tällä sitä, että omat henkilökohtaiset tunteet ja ajatukset pidetään visusti vakan alla ja vastaamme, kuten meidän kuuluu kunnon kansalaisina vastata.

Väitän, että pakonomainen tarve mahtua oikeanlaiseen yhteiskunnalliseen muottiin ja siihen liittyvä sosiaalinen paine ovat nuorten mielenterveysongelmien keskeinen syy. Yhteiskuntaan sosiaalistumisen kaaren eri vaiheissa, kuten koulutuksessa, työllistymisessä ja perheen perustamisessa ei ole itsessään mitään vikaa. Ongelma on nuoreen kohdistuvissa paineissa ja elämän mielekkyyden katoamisesta eri elämänvaiheiden aikana. Olen kuullut aivan liian monta kertaa aivan liian monen nuoren suusta seuraavat sanat: ”Ei ole mitään, mistä ottaa kiinni”.

Yhteiskunnallinen keskustelu nuorten mielenterveysongelmista ontuu, sillä keskustelun keskiössä eivät ole nuoret itse ja oireiden ja ongelman suhdetta ei mielestäni ymmärretä riittävästi. Poliittisessa keskustelussa nuorten mielenterveysongelmiin kyllä viitataan ja ongelma tunnustetaan, mutta ongelman tiedostaminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa.

Jokainen on varmaan kuullut, että neljä nuorta jää päivittäin työkyvyttömyyseläkkeelle ja että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle elämänsä aikana noin miljoona euroa. Mutta kuinka moni on kuullut nuoren henkilökohtaisen tarinan kaikkine kokemuksineen? Psyykelääkkeiden tulisi olla osa mielenterveysongelmien alkuvaiheen hoitoa, ikään kuin kyynärsauvat polvileikkauksen jälkeen. Mutta tosiasia on se, että kuuluvat yhä useamman nuoren päivittäiseen ruokavalioon. Helsingin Sanomat uutisoi (9.7.), että joka viides 25-vuotiaista on käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai syönyt psyykelääkkeitä.

Sen sijaan, että tässä tekstissä kirjoitan nipun ongelmia ja ratkaisuehdotuksia, pyydän sinua lähettämään minulle kokemasi tai kuulemasi tarinan, joka liittyy nuorten mielenterveyteen. Otan ilolla vastaan myös konkreettisia ehdotuksia, kuinka ihmisiä voitaisiin hoitaa sinun mielestäsi paremmin. Mitä sinä toivot mielenterveyspalveluilta? Entä millaisilla palveluilla ja tukitoimilla mielenterveysongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä?

Kirjoitan tähän mennessä kokemani, kuulemani ja lukemani sekä teidän kokemuksienne pohjalta erilliseen mielenterveysongelmien ratkaisu -blogin myöhemmin tämän kesän aikana.

Voit laittaa viestiä osoitteeseen: touko.aalto@vihreat.fi

 

Jaa sivu: