— Touko Aalto

Sanahirviö nimeltä monikanavainen rahoitusjärjestelmä

Hallituksen eilen hyväksymä rakennepoliittinen ohjelma pitää sisällään alla olevan kirjauksen:

”Valmistellaan laajapohjaisesti (mukana mm. parlamentaarinen edustus, eri rahoittajatahot ja järjestöt) selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamisen vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista asiakkaan asemaan ja oikeuksiin, palvelujen saatavuuteen, etuuksiin, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään ja kansantalouteen. Selvityksen tavoitteena on rahoituksen selkiyttäminen ja sen ongelmien poistaminen sekä osaoptimoinnin mahdollisuuksien vähentäminen.”

Tämä kuulostaa kaamealta kapulakieleltä, joka ei sano tavalliselle ihmiselle yhtään mitään. Kyseinen kirjaus on kuitenkin valtava edistysaskel.

Avaan asiaa hieman.

Suomalaista sosiaali- ja terveysjärjestelmää on uudistettu vuosikymmenten aikana pala palalta, kuin tilkkutäkkiä. Rahoitusjärjestelmään liittyvät kysymykset ovat aina lakaistu maton alle. Nykyiset pirstaleiset rakenteet ovat epätasa-arvoisia. Nykyinen järjestelmä jakaa ihmiset eri lokeroihin työmarkkina- ja opiskelustatuksen, varallisuuden sekä asuinkunnan perusteella. Rahoitusjärjestelmä on johtanut siihen, että kaikkein terveintä ja rikkainta osaa kansasta ylihoidetaan ja sairainta ja pienituloisinta osaa alihoidetaan.

Useita palveluita tarvitseva potilas voi helposti pudota järjestelmän eri toimijoiden ja rahoittajien palloteltavaksi, koska nykyinen rakenne kannustaa siirtämään potilaiden hoito- ja kustannusvastuuta maksajalta toiselle. Esimerkiksi polvileikkausta odottava ihminen saa jonossa ollessaan sairauspäivärahaa, jonka maksaa Kela. Tämän vuoksi kunnalla ei ole kiirettä hoitaa ihmistä mahdollisimman nopeasti kuntoon – sehän ei joudu maksamaan odotuksen hintaa. Odotuksen hinnan maksaa potilas itse, mahdollinen työnantaja sekä lopulta kaikki veronmaksajat.

Lisäksi uhkana on, että Suomi siirtyy kohti vakuutuspohjaista yksityislääkärijärjestelmää, jossa hoidetaan sairauksia mutta ei edistetä kansanterveyttä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihmiset tulisi maksaa itselleen vakuutus, jonka kautta ihminen saa hoitoa mahdollisen sairastumisen sattuessa. Siis niin sanottu jenkkimalli, jos hoitoa saa, jos on varaa maksaa siitä.

Syynä on sanahirviö: monikanavainen rahoitusjärjestelmä. Eli se, että järjestelmäämme rahoittavat useat tahot eikä kukaan kanna kokonaisvastuuta. Olen avannut asiaa useissa eri kirjoituksissa, kuten täällä.

Hallitusohjelmaan saatiin kirjaus, jonka mukaan monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmia pyritään vähentämään. Tähän päivään asti hallitusohjelman kirjaus on vaikuttanut lähinnä sanahelinältä.

Tässä valossa kyseisen kirjauksen saaminen hallituksen rakenneuudistuspaperiin oli käännekohta suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Kirjaus tarkoittaa sitä, että hallitus valmistelee yhdessä opposition kanssa selkeät mallit sote-rahoitusjärjestelmän uudistamisesta seuraaviin hallitusneuvotteluihin.

Rakennepaperin sivulla 17 kuvataan lisäksi yksityiskohtaisemmin, (palvelujen ja etuuksien saatavuus ja potilaan valinnanvapaus) mitä on tarkoitus selvittää. Yleensä sana selvitys tarkoittaa hyvin laveaa kuvailua ja asian hautaamista pöytälaatikkoon. Nyt on lihaa luiden ympärillä ja tekstin perässä olennainen lause. Selvityksen tulee olla valmis alkuvuodesta 2015. Se on jotain se.

Jaa sivu: