— Touko Aalto

Kohtuutta himoleikkauspuheisiin

Pääministeri Jyrki Katainen totesi (Ylen aamu-tv 13.1.2014), että hallitus joutuu tekemään kevään kehysriihessä ikäviä leikkaus- ja veronkorotuspäätöksiä. Katainen toisti samaa viestiä, jonka hän esitti ensimmäisen kerran heti rakennepoliittisen ohjelman julkistamisen jälkeen 3.12.  Kataisen viestin takana on varmastikin kokoomuksessa kytevä paine huomattavasti sovittua voimakkaampaan taloussopeutukseen. Ylen uutisten tietojen mukaan kokoomuksessa on tahtotilaa 0,5–2 miljardin euron lisäsäästöille.

Helsingin Sanomat maalaili pääkirjoituksessaan (31.12.2013) jopa kolmen miljardin euron edestä lisäsäästöjä/veronkorotuksia, jotta Suomi pystyisi pitämään julkisen velan kasvun EMU:n vakaus- ja kasvusopimuksen rajoissa (60 prosenttia BKT:sta). Suomen Pankki on arvioinut, että julkinen velka nousee vuonna 2014 62,4 prosenttiin ja vuonna 2015 64,2 prosenttiin BKT:sta.

Tästä myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö huomautti eilen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren järjestämässä Selkäranka-seminaarissa. Niinistön mielestä julkinen talous on kasvanut Suomessa kestämättömän kokoiseksi. Toisin sanoen Niinistö kannattaa kokoomuksen linjaa voimakkaammasta menosopeutuksesta. Muussa tapauksessa hän olisi puhunut yksityisen sektorin kasvattamisesta. Yksityisen sektorin suhde julkiseen talouteen voi olla huomattavasti nykyistä suurempi, mutta suhdetta ei tule muuttaa leikkaamalla julkista puolta vaan kasvattamalla yksityistä sektoria. Erityisen huonosti tämä resepti toimii laskusuhdanteen aika, jolloin lisäleikkaukset vain syventävät talouden ongelmia.

Suomen Pankki on ennakoinut, että Suomen BKT nousee tänä vuonna vain 0,6 prosenttia ja ensi vuonna talouskasvun ennakoidaan olevan 1,7 prosentin luokkaa. Talous siis kasvaa, mutta hitaasti. Tämänkaltaisessa taloustilanteessa voimakas lisäsopeutus on myrkkyä orastavalle talouskasvulle. Se tarkoittaisi vain kokonaiskysyntä- ja yritysten investointilaman syventämistä, joka ruokkii itse itseään. Etenkin tilanteessa, jossa Suomen vienti on Kreikan jälkeen heikointa koko Euroopassa ja talouskasvu on lähinnä julkisen kulutuksen varassa.

Hallitus on kovissa paineissa, sillä rakenneohjelman tulokset ovat kytkettynä lisäsopeutuksen määrään. Mitä enemmän talouden rakenteita saadaan uudistettua, sitä vähemmän on tarvetta merkittävällä lisäsopeutukselle.

Koska kritiikin tulee sisältää aina myös vaihtoehtoja, kiteytän alla kolme keskeisintä rakenneuudistusta, jolla Suomi saadaan kohtuutalouden:

  1. Työn vastaanottaminen on tehtävä kannattavaksi kaikissa tilanteissa ja kannustinloukut purettava. Näin vähennetään harmaata taloutta ja tarjotaan ihmisille pakon sijasta mahdollisuuksia. Vihreiden esittämä perustulo on entistäkin ajankohtaisempi nyt, kun perinteiset työpaikat vähenevät ja tarvitaan uusia ideoita ja yrittäjyyttä.

  2. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne ja rahoitus tulee uudistaa kansanterveyttä ja kansantaloutta vahvistavaksi. Kun julkinen raha ohjataan yhtä kanavaa pitkin vähintään 200 000 asukkaan kokoisille alueille, jotka vastaavat perus- ja erikoistason sote-palveluiden järjestämisestä, säästetään rahaa ja turvataan yhdenvertaiset palvelut kaikille lompakon paksuudesta ja postinumerosta riippumatta.

  3. Suomen on panostettava vihreän talouden kautta syntyvään talouskasvuun, jolla vähennetään luonnonvarojen käyttöjä sekä ilmastopäästöjä. Näin voimme puolustaa vanhoja työpaikkoja sekä luoda uusia. Eli tekemällä tehokkaammin ja kuluttamalla vähemmän luonnonvaroja voidaan saavuttaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävä lopputulos. Esimerkkinä tämänkaltaisesta kestävästä kasvusta on hiilivoimalan korvaaminen uusiutuvalla energialla (aurinko, tuuli, vesi, bio- ja puupolttoaineet) ja negawattituntien lisääminen eli puhdas energian säästäminen ja energiatehokkuuden lisääminen.
Jaa sivu: