— Touko Aalto

Vuoropuhelun puolesta rasismia vastaan

Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) kutsui tänään eri puolueiden johtoa keskustelemaan kanssaan muslimiväestön tilanteesta Suomessa ja siitä, miten eri puolueet voisivat osaltaan tukea eri uskontokuntien ja kulttuurien vuoropuhelua.

Ajankohta tilaisuuteen oli oivallinen. Tänään vietetään kansainvälistä rasismin vastaista päivää. Kysyin SINE:n edustajilta, miten he ovat kokeneet rasismin Suomessa ja miten voisimme kaikki yhdessä toimia suvaitsevaisuuden ja vuoropuhelun puolesta.

Useissa puheenvuoroissa toistuivat seuraavat seikat. Sekä miesten että naisten kohdalla oma erilaisuus yhteiskunnassa kävi ilmi pääasiassa kantaväestöstä poikkeavan ulkonäön ja kielen kautta. Uskonnolliset kysymykset ovat nousseet lähinnä esiin median kautta.

Monet muslimit kokevat yksittäisten ihmisten sanoista tai teoista aika ajoin leimahtavat kohut hyvin stressaavina. Usein yksittäiset teot liitetään koko muslimiväestöön ja ihmisistä tehdään helposti silmätikkuja oman uskontonsa vuoksi. Hyvä esimerkki tästä oli kohu, joka syntyi jamaikalaissyntyisin muslimisaarnaajan Bilal Philipsin mahdollisesta vierailusta Suomessa.

Asiat olisi syytä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Suomeen ei olla ajamassa sharia-lakia eikä lapsiavioliittoja. Suomen väestöstä vain noin prosentti on muslimeja. Silti julkisessa keskustelussa nostetaan jatkuvasti esille mitä uhkaavampia kauhukuvia, joilla muokataan julkista mielikuvaa ääriesimerkkien kautta. Jokainen voi kuvitella kuinka naurettavalta tuntuisi ajatus siitä, että yksittäisten suomalaisten töllöntyöt tai rikokset yleistettäisiin koko väestöön.

Toinen omituinen asia suomalaisessa keskustelukulttuurissa on se, että vaikka kaikilla uskonnollisilla yhteisöillä ja yhdistyksillä on olemassa olon oikeutus, osa toimijoista hyväksytään vain silloin kuin heistä ei kuulu mitään eikä heitä näy missään.

Pohdimme tilaisuudessa poliittisten puolueiden vastuuta kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista. Miten voisimme kaikki yhdessä edistää erilaisten uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua ja kitkeä pois vihapuheen keskuudestamme? Vihaista puhetta ja kritiikkiä saa ja pitää voida esittää, mutta kaikkien puolueiden tulisi yhdessä vaatia nollatoleranssia rasismia vastaan. Kun monista julkisista puheenvuoroista osoittaa argumentit monikulttuurisuuden uhkista ja tai vaikkapa sosiaalitukien väärinkäytöksistä täysin tuulesta temmatuksi, jäljelle jää pelkkä rasismi.

Samalla on muistutettava, että usein rasistinen puhe kumpuaa epäluulosta ja tyytymättömyydestä yhteiskunnan tilaan eikä taustalla ole sen suurempaa rotuoppiin liittyvää tavoitetta. Poliittisten puolueiden tuleekin kanavoida keskustelua oikeille urille sen sijaan, että erilaisuudesta haetaan aina syntipukkia omiin ja yhteiskunnan ongelmiin.

Poliittisilla puolueilla on myös vastuu siitä, että jokaisen yhteiskunnan jäsenen tulee voida kokea, että he kuuluvat samaan yhteiskuntaan. Jyrki Kataisen hallitusohjelma on asiasta hyvin yksiselitteinen:

”Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan.”

SINE:n tämänpäiväinen tilaisuus oli hyvä esimerkki sellaista vuoropuhelusta, jotka tarvitaan Suomessa lisää. Kyse ei ole pelkästään islamista eikä uskonnosta ylipäätään. Kyse on yhteiskunnan moniäänisyyden ja moninaisuuden sekä vuoropuhelun puolustamisesta. Ne, jotka käyttävät kaikkein kovinta kritiikkiä jotain itselleen vierasta asiaa kohtaan, tulisi käydä kaikkein eniten vuoropuhelua oudoksumansa tahon kanssa.

Suomessa on sananvapaus, mutta vapaus tuo mukanaan myös vastuun sanoistaan. Aikaisemmin sanavapautta on puolustettu nimenomaan siitä syystä, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nykyään toisten vapaus sanoa aivan mitä tahansa johtaa siihen, että toiset eivät uskalla tai pysty enää sanomaan mitään. Oman identiteetti ja mielipide täytyy piilottaa pelon vuoksi.

Muistetaan siis vastuumme niin poliitikkoina kuin kanssaihmisinä.

Jaa sivu: