— Touko Aalto

Sinä voit olla osa Gazan kriisin ratkaisua

Otsikko saattaa vaikuttaa naiivilta, mutta anna ajatukselle mahdollisuus. Alla viisi perustetta väitteelle.

 

1. Kyseessä on globaali poliittinen kriisi

Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa ei ole kysymys pelkästään Israelin ja palestiinalaisalueiden välisestä kiistasta. Konflikti on poliittiselta luonteeltaan globaali ja Lähi-idästä on muodostunut Israelin valtion perustamista asti yksi keskeisimpiä maailmanpolitiikan näyttämöitä. Lähi-idän kriisi on monissa maissa ulkopolitiikan ohella myös sisäpolitiikkaa, eritoten Yhdysvalloissa. Ulkopoliittisen suhteiden ja erityisesti Yhdysvaltojen ja Israelin välisen erityissuhteen kautta kriisi välittyy kaikkiin maailman valtioihin. Esimerkiksi Suomen ja Israelin välisen asekaupan jäädyttäminen ja Israelin hallitsemista siirtokunnista tulevien tuotteiden boikotointi/merkitseminen ovat olleet paljon esillä myös Suomessa. Globaalisti merkittävin syy eri maiden kiinnostukseen alueelle ovat öljy ja uskonto.

 

2. Lähi-idän tilanne sisäpoliittisena kiistakapulana

Ensimmäinen väite johtaa luonnollisesti eri maiden ulko- ja sisäpolitiikan välisen rajapinnan arviointiin. Suomessa konfliktin olemusta kuvaa hyvin Helsingin Sanomien eilen sunnuntaina 24.8.2014 esittelemä tutkimustulos ja etenkin kysymyksenasettelu. Helsingin Sanomat kysyi 12.-21.8.2014 välisenä aikana 1002:lta 15-79 -vuotiaalta suomalaiselta kumman puolelle he asettuvat Israelin ja Hamasin välisessä kiistassa.

Tutkimustulosta olennaisempaa oli itse kysymys: ”Kumman puolelle Sinä asetut?"

Pystyn ymmärtämään kriisialueella asuvien ja alueelle perhe-, ystävys- tai sukulaisuussuhteen kautta liittyvien henkilöiden hyvinkin epäluuloiset asenteet kriisin toista osapuolta kohtaan, mutta ihmettelen syvästi, miten mustavalkoisesti asiasta paikoin ajatellaan, puolin ja toisin, konfliktialueen ulkopuolella, kuten Suomessa.

 

3. Kurkistus suomalaiseen keskusteluun

Enemmistö Helsingin Sanomien teettämään tutkimukseen vastanneista ei halunnut asettua tukemaan kumpaakaan osapuolta. Sosiaalisessa mediassa ja mediassa laajemminkin havaitsee hiljaisen enemmistön sijaan äänekkään vähemmistön, joka jakaa informaatiosodalle tyypillisesti jommankumman osapuolen näkökulmaa konfliktissa. Yleensä toisen osapuolen tekojen puolustaminen on lähinnä keino vastustaa sitä toista osapuolta.

 

Kärjistäen tilanne näyttää suomalaisessa keskustelussa siltä, että Israelin toimia puolustetaan lähes varauksettomasti, koska:

A) Demokraattinen valtio taistelee terrorismia vastaan

B) Juutalaisvaltio puolustaa historiallista oikeutustaan pyhällä maalla vihamielisiä arabimaita vastaan

C) Yhdysvallat puolustaa vapautta ja demokratiaa maailmassa ja Israel on Yhdysvaltojen liittolainen

D) Israel on vastavoima islamille

 

Hamasin toimintaa ymmärretään ja jopa tuetaan, koska:

A) Sorrettu kansa puolustaa itseään ylivoimasta väkivaltakoneistoa vastaan

B) Israel on historiallisesti katsottuna miehittäjävaltio palestiinalaisalueilla

C) Israel käyttää täysin ylimitoitettua voimaa taistellessaan Hamasia vastaan aiheuttaen tuhansien viattomien siviilien kuoleman

D) Israel on rikkonut kansainvälistä lakia rakentamalla laittomia siirtokuntia palestiinalaisalueille sekä tuhoamalla kouluja, sairaaloita sekä esimerkiksi YK:n rakennuksia.

Molempia syntilistoja voisi jatkaa lähes loputtomiin. Tuntuu, että kotoisessa keskustelussa puolin ja toisin valitaan informaatiosodan tuottamat argumentit sillä perusteella, kumpaa osapuolta ei ainakaan kannateta ja sen jälkeen toistetaan valittua viestiä.

Joillekin poliittisille toimijoille islam on suurin saatana maailmassa kaikissa sen muodoissaan ja sen vuoksi puolustetaan Yhdysvaltoja sekä Israelia kaikessa, mitä maat keksivät koskaan demokratian ja vapauden nimissä tehdä. Toiselle osapuolelle Yhdysvallat ja kapitalismi edustavat suurinta saatanaa maailmassa ja Israelin tukeminen on osoitus imperialistisen maailmanpoliisin häikäilemättömistä toimista.

Olen seurannut konfliktia jo pitkään opintojeni sekä harrastuneisuuteni kautta ja kokemani perusteella näyttää siltä, että vaikka itse konfliktissa saataisiin edistysaskelia, konfliktialueen ulkopuolella yllä kuvattu karkea ja kärjistetty asetelma ei ole muuttunut miksikään. Asenteet ovat hyvin syvällä ja omaa poliittista identiteettiä rakennetaan sen perusteella, mihin ryhmään ei ainakaan halua kuulua ja mitä/ketä ainakin vastustaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että vaikka Israelin puolustajat maailmalla vetoavat usein Hamasin tavoitteeseen tuhota juutalaisvaltio, usein unohdetaan mainita, että Länsirannan palestiinalaisalueilla enemmistö hyväksyy Israelin valtion.

 

4. Maailmanpolitiikka ruokkii itse konfliktia

Israelin ja palestiinalaisjärjestöjen välinen loputon väkivallan kierre kulkee jo useammassa sukupolvessa ja väkivalta luo aina lisää väkivaltaa, myös tulevaisuudessa. Konfliktialueen ulkopuolella eletään myös vahvasti itse konfliktista ja omaa poliittista identiteettiä rakennetaan suhteessa muihin toimijoihin Israel-Palestiina -vastakkainasettelun kautta. Näin ollen monien poliittisten toimijoiden oman identiteetin olemassaolo edellyttää Irael-Palestiina -konfliktin olemassaoloa. Näin ollen pysyvälle rauhalle ei ole tilaa. Kansainvälisen yhteisön tulisi etsiä rauhaa, ei ruokkia omilla sisä- ja ulkopoliittisilla intresseillä konfliktia.

Niin kauan kuin muu maailma käy omaa poliittista taistelua Israel-Palestiina -kiistan kautta, rauha itse alueella on mahdotonta. Valitettavan monet poliittiset sukupolvet ovat jo rakentaneet vuoropuhelun välille muureista korkeimman, vastakkainasettelun.

Muurin purkaminen edellyttäisi oman poliittisen identiteetin kerimistä takaisin ja toiseuden varaan rakentuneen ajattelun kyseenalaistamista. Etenkin politiikassa oman poliittisen historian kyseenalaistaminen on vaikeaa. Jos poliitikko myöntää ajattelunsa perustuvan yhdessä asiassa yksisilmäisyydelle, suuri yleisö ajattelee, missä muissa asioissa poliitikko on toiminut samalla tavoin. Koska poliitikko ajattelee, että henkilökohtainen poliittinen itsemurha ei tee tyhjäksi vuosikymmenten ajan jatkunutta vastaavaa ajattelua, on pidettävä kiinni vanhasta tarinasta.

Siksi jäljelle jää enää yksi keino. Koko kansainvälisen yhteisön tulee tuomita kaikki väkivalta. Poliitikkojen tulee luopua ruokkimasta informaatiosodankäyntiä ja vastakkainasettelua ja tuomita yksinkertaisesti kaikki väkivalta. Ei ole olemassa rauhanraketteja, ei oikeutettua iskua kouluun tai sairaalaan.

 

5. Yksilön valinnoilla on merkitystä

Koska poliitikot valitaan useimmissa maissa vaaleilla ja puolueet saavat oikeutuksensa kansalta, täytyy paine rauhan vaatimukselle lähteä kansasta. Sinä olet osa kansaa, joka valitsee poliitikot päättämään Suomen kannoista osana kansainvälistä yhteisöä. Asettumalla vain rauhan puolelle, kaikkea väkivaltaa vastaan osoitat aitoa välittämistä. Rauhan vaatimus koskettaa yhtä lailla sekä Israelia että Hamasin kaltaisia palestiinalaisjärjestöjä. Jokainen kuolonuhri niin Israelin kuin palestiinalaisalueilla on liikaa. Vaikka Israelin puolella siviiliuhreja on murto-osa esimerkiksi Gazassa menehtyneisiin verrattuna, menetykset ovat yhtä kipeitä molemmissa leireissä.

Liity hiljaiseen rauhanmarssiin tulostamalla kylttipohja, joka löytyy tästä klikkaamalla (pdf) ja kirjoittamalla siihen nimi ja ikä täältä löytyvästä surullisen pitkästä listasta.

Jaa kuvasi, jossa pidät kylttiä, Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa käyttämällä hastagia #hänelläolinimi.

Tämä kampanjan tarkoitus ei ole ottaa puolia konfliktissa vaan muistuttaa, että jokaisella kuolleella ihmisellä oli oma tarina, oma perhe ja oma tulevaisuus. Kuten Sinulla ja minulla. Meillä kaikilla. Koska olemme kaikki osaltamme osa konfliktia, kannamme myös vastuuta siitä, että tuhansilta ihmisiltä on riistetty oma tarina, oma perhe ja oma tulevaisuus. Valtiot voivat tukea konfliktin osapuolten rauhanpyrkimyksiä ja meistä jokainen voi tukea rauhan viestiä vaatimalla kaikesta väkivallasta pidättäytymistä.

Jaa sivu: