— Touko Aalto

Metsähallituksen maat siirrettävä luontopalveluiden alle

Ilman luonnonsuojeluaktiivien väliintuloa lauantaina 17.1.2015, Metsähallitus hakkaisi tälläkin hetkellä yhtä Lapin eteläpuoleisen Suomen laajimmista ja laadukkaimmista luonnonsuojelullisesti arvokkaista suojelemattomista metsistä valtionmailla, Keuruun Rautovuoressa. Kyse on metsästä, joka kantojen vuosirenkaiden perusteella on 150-220-vuotiasta.

Ei tarvitse olla metsäalan asiantuntija tai biologi, että haistaa palaneen tuoksua Metsähallituksen toiminnassa. Metsähallituksen oma tiedote (14.1.2015) Keuruun Rautovuoren hakkuista suorastaan kärysi.

Metsähallituksen tiedotteen mukaan kuluvan talven aikana oli tarkoitus tehdä uudistushakkuita noin 16 hehtaaria. Metsähallituksen mukaan alueella on tehty alue-ekologinen tarkastelu ja ympäristönäkökohtien kartoitus ja säästöpuuryhmät sekä muut monimuotoisuutta lisäävät ominaisuudet säilytetään tai niitä lisätään. Lisäksi Metsähallituksen tiedote väittää, ettei Rautovuoren metsä täytä METSO-I -arvoluokan kriteerejä.

Nämä väitteet ovat täyttä puppua. Paikan päältä saatujen leimikkokarttojen perusteella kyse olisi ollut noin 30-50 hehtaarin avohakkuista suojeluesitysalueella. Arvokasta metsää ehdittiin jo hakata noin neljän hehtaarin verran. Osa kaadetuista puista oli järeää pystylahopuuta, joka pitäisi jättää Metsähallituksen oman ympäristöoppaankin mukaan rauhaan. Metsähallitus päätti kuitenkin valita maksimaalisen tuhon ja pienimmän mahdollisen tuoton tien kuskaamalla lahopuuta energian raaka-aineeksi.

Haluan nähdä, mihin perustuu se alue-ekologinen tarkastelu ja ympäristönäkökohtien kartoitus, joka väittää, että alueella ei olisi suojeluarvoja. Edes kuuluisa sokea-Reetta ei pystyisi arvioimaan alueen luontoarvoja niin pieleen kuin Metsähallitus näyttää nyt tehneen.

Vertailukohtana sanottakoon, että Suomen luonnonsuojeluliiton tammikuussa tekemillä pikaisilla maastokäynneillä alueen vanhoista metsistä löytyi esimerkiksi erittäin edustavaa vanhojen metsien lajistoa, kuten harvinaisia kääpiä. Tämä siis lumen alta tonkien. Ei ihme, että Metsähallituksen alue-ekologinen tarkastelu ja ympäristönäkökohtien kartoitus ei ole missään julkisesti nähtävillä.

Kaiken sanotun jälkeen herää kysymys, miksi Metsähallitus toimii näin?

Metsähallituksen aluejohtaja Markku Vainio perusteli Helsingin Sanomien haastattelussa hakkuiden aloittamista sillä, että Metsähallitus sai luontojärjestöjen selvitykset käyttöönsä vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun hakkuut oli jo aloitettu.

On totta, että luontojärjestöjen selvitykset toimitettiin Metsähallitukselle maanantaina 12.1. Tähän on looginen syy. Lakkautetun varuskunnan alueella on saanut liikkua vapaasti vasta vuodenvaihteen jälkeen, ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun. Hakkuut alkoivat kuitenkin vasta selvitysten lähettämisen jälkeen ja niitä jatkettiin lukuisista vetoomuksista huolimatta lauantaihin 17.1. asti. Vielä perjantaina 16.1. maastossa merkittiin uusia leimikoita kaikista arvokkaimmille alueille. Metsähallitusta myös informoitiin jo kesällä alueen luontoarvoista yleisemmällä tasolla, mutta mitään selvityksiä ei Metsähallituksen toimesta tehty.

Markku Vainion perustelut eivät siis kestä päivänvaloa.

On täysin järjetöntä, että samaan aikaan käytetään paljon aikaa, rahaa ja vaivaa yksityismailta hankittaviin metsätilkkuihin METSO-ohjelma kautta ja tehdään avohakkuita yhtenäisillä ja arvokkailla valtion metsämailla. Aivan yhtä järjetöntä on maksaa kalliista ennallistamistoimista, joilla lisätään lahopuun määrää metsässä ja sitten raahata itse järeitä lahopuita pois metsästä poltettavaksi energiaksi.

Valtion kannattaa aina ensisijaisesti suojella omia maitaan sen sijaan, että se ostaa yksityisiä metsämaita. Sen vuoksi taas alkavassa Metsähallituksen yhtiöittämiskeskustelussa tulee aloittaa neuvottelut Metsähallituksen maiden siirtämisestä kokonaisuudessaan luontopalvelut-viraston alle.

Tämä virasto voisi myöntää hakkuulupia kohteille, joilla ei ole merkittäviä luontoarvoja – sellaisia alueita Metsähallituksen vuosia kestäneiden ylisuurten hakkuiden jäljiltä tässä maassa riittää. Kaikki luonnoltaan arvokkaat kohteet tulee suojella ja eteläisen Suomen alueella loput maat voisikin siirtää myynti- ja vaihtoreserviin, millä rahoitetaan tulevat yksityisten, yritysten ja yhteisöjen maiden suojeluhankinnat. Neuvotteluiden pohjaksi tulisi teettää riippumaton selvitys Metsähallituksen toiminnan järkevyydestä suhteessa kansallisiin luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin.

Näin tulee tehdä siksi, että Keuruun tapaus ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ylilyönti Metsähallitukselta. Metsähallituksen tulostavoitteet ja niiden jatkuvat nostot ovat ajaneet Metsähallituksen tilanteeseen, missä hakataan nopeasti hyviä kohteita, jotta niitä ei päästä suojelemaan. Metsähallitus joutuu myös myymään metsäkohteita saavuttaakseen tulostavoitteensa. Näin tehdessään Metsähallitus syö tulevaa tulopohjaansa.

Ehdotetut toimenpiteet maksavat aluksi valtiontaloudelle enemmän kuin tuottavat, mutta pidemmällä aikajänteellä näin säästetään sekä rahaa että ennen kaikkea luontoa. Jos näin toimitaan, voidaan vähentää METSO-ohjelman kaltaisten hankkeiden budjettirahoitusta, joka paikkaa Metsähallituksen tuloutuksen vähentymisestä syntynyttä lovea. Ehdotus edesauttaisi myös todellisten puumarkkinoiden syntymistä. Metsähallituksen ei tarvitsisi turvautua puun ajoittaiseen ylitarjontaan, jolloin puuta saataisiin helpommin liikkeelle ja suojeluun sopivat kohteet valtiolle vaihto- ja rahoitusreservin kautta.

Lisähuomiona todettakoon, että tällä tavalla saataisiin suoraan myös iso osa soidensuojeluohjelmasta valmiiksi, sillä ohjelman valtionmaat ja suot ovat pääosin Metsähallituksen hoidossa.

Jaa sivu: