— Touko Aalto

Valinnanvapauden rajat

Touko Aalto

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu hallituksen suunnitelmista lisätä sote-palveluiden valinnanvapautta sekä professori Mats Brommelsin johtaman selvitysryhmän väliraportista siitä, kuinka asiassa voitaisiin edetä.

Kyseessä on vasta selvitysryhmän väliraportti, ei virkamiesselvitys – puhumattakaan hallituksen poliittisista linjauksista.

Päättäjien suhtautumisen sote-palveluiden valinnanvapauteen voi kuitenkin jakaa kahteen luokkaan: valinnanvapaus on joko itsetarkoitus tai työväline. Vihreät suhtautuu valinnanvapauteen työvälineenä. Valinnanvapauden lisäämisessä ei ole mitään vikaa, jos sen avulla voidaan parantaa ihmisten palveluita, lisätä hyviä käytänteitä ja parantaa sekä palveluiden että käytettävissä olevien resurssien vaikuttavuutta. Yksityinen ja kolmas sektori ovat jatkossakin julkisen sektorin rinnalla tärkeä osa suomalaista terveydenhuoltoa.

Harva vastustaa valinnanvapauden lisäämistä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannossa itsetarkoituksellisesti. Olennainen sana on mutta. Myös Vihreät kannattaa valinnanvapauden lisäämistä, mutta asetamme sille kuusi reunaehtoa.

1. Ihmisten yhdenvertaisuus ja aito mahdollisuus tehdä valintoja

Ei voi olla valinnanvapautta, jos ei ole mistä valita.

2. Toimiva integraatio

Sote-uudistuksen keskeisin kulmakivi on erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaali- ja terveydenhuollon välisten raja-aitojen kaataminen. Valinnanvapauden lisääminen ei voi johtaa tämän tavoitteen vesittämiseen.

3. Järkevä rahanjakomekanismi

Niin sanottu monikanavainen rahoitusjärjestelmä tulee purkaa tai vähintään yksinkertaistaa, jotta rahaa säästyy ja ihmisten hoitoketjut saadaan kuntoon. Olennaista on varmistaa, että erilaisten toimijoiden verkon takana on vain yksi rahapussi.

4. Aito kilpailu tuottajien välillä

Pienet ja paikalliset hoivapalvelut eivät saa jäädä ylikansallisten jättien jalkoihin eivätkä suuret toimijat syödä pieniä pois markkinoilta. Yksityiset monopolit eivät kuulut markkinatalouteen ja terveeseen kilpailuun. Siksi tarvitaan erityistä säätelyä kilpailulainsäädäntöön. Yhtenäinen vertailutieto on edellytys aidolle kilpailulle mielikuvamainonnan sijaan.

5. Harvaan asuttujen alueiden palvelut

Kaikilla suomalaisilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluita postinumerosta tai lompakon paksuudesta riippumatta. Ei ole tarkoituksenmukaista perustaa uusia terveyskeskuksia ja sairaaloita ihan jokaiseen niemennotkoon, mutta alueellisen tasa-arvon on toteuduttava. Monille suomalaisille julkinen terveyskeskus on lähin paikka, josta hoitoa voi saada eikä yksityisiä palveluntarjoajia ole välttämättä mailla halmeilla.

6. Vaativan erikoissairaanhoidon ja -sosiaalipalveluiden säilyminen valinnanvapauden ulkopuolella

Julkinen sektori kantaa aina vastuun yhteiskunnan elintärkeiden ydinpalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Valinnanvapautta on mahdotonta lisätä etenkään sellaisissa sosiaalihuollon tilanteissa, joissa ihminen on sellaisessa tilassa, jossa hänellä ei ole edellytyksiä valitsemiseen.


Valinnanvapaudesta eniten puhuvat eivät huomioi, että Suomi on pieni maa ja meillä on epätäydelliset markkinat: parhaita osaajia ei riitä kaikkialle eikä kilpailu toimi kaikkialla. Epätäydellisillä markkinoilla osaajien keskittyminen vain yksityisten lääkäriasemien palvelukseen tiheästi asutuilla alueilla voi tarkoittaa myös pulaa osaajista suurimmassa osassa Suomea. Tämän jälkeen suurimmalla osalla suomalaisista ei ole mahdollisuutta valita, koska ei ole mistä valita. Valinnanvapauden lisääminen johtaa lisäksi väistämättä sääntelyn lisäämiseen, kun ohjausta ja seurantaa tarvitaan enemmän.

Sote-uudistuksessa kaikkien puolueiden yhteisenä tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palveluiden yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Näiden reunaehtojen puitteissa valinnanvapauden lisääminen ei tarkoita kovin merkittävää muutosta nykyjärjestelmään.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja parlamentaarisen sote-seurantaryhmän jäsen