— Touko Aalto

Talous kaipaa uudistamista, ei leikkauksia

Touko Aalto

Olemme kaikki samaa mieltä, että Suomen talous on saatava kestävälle pohjalle. Talouden kestävyyttä arvioidaan kuitenkin liikaa vain kestävyysvajeen kautta. Talous on kestävä, kun se tuottaa hyvinvointia ihmisille maapallon kantokyvyn rajoissa.

Kun ajattelee sosiaalista kestävyyttä, hallituksen budjetti ei vähennä tuloeroja. Se ei lyhennä leipäjonoja eikä se torju köyhyyttä – päinvastoin.

Talouskasvumme pohjavire tulee tavallisen kansan kukkarosta. Sieltä niistäminen sammuttaa sen pienen lämpöä, valoa ja toivoa tuovan kipinän kansantalouden kaminasta. Hyvä sosiaalipolitiikka on aina myös järkevää ja kestävää talouspolitiikkaa ja toisin päin.

Kun ajattelee ekologista kestävyyttä, hallituksen budjetti ei hillitse ilmastonmuutosta. Se ei hidasta luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä eikä se suojele arvokkaita luontokohteita – päinvastoin.

Hallitus käyttää satoja miljoonia euroja vuosittain keventääkseen eniten saastuttavan teollisuuden sähkölaskua. Kyse on pro business -linjauksesta, ei pro markets -toiminnasta. Se hidastaa teollisuuden uudistumista ja estää uusien markkinoiden kehittymisen. Se siitä markkinataloudesta.

Emme voi elää yli luonnonvarojen. Kestävä ympäristö- ja ilmastopolitiikka luo uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Se estää myös taloudellisia katastrofeja ja toisinpäin.

Kun ajattelee talouden kestävyysvajetta, hallituksen budjetti ei vähennä valtion velkaantumista eikä alijäämää. Se ei vähennä työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia eikä anna taloudelle eväitä kasvuun.

Hallitus näyttää odottavan vetoapua maailmantaloudesta kuin Godota konsanaan kädet yhteen kiky-korttiin sidottuna. Suomen on turha odottaa amerikanserkkua tai Kiinan kaveria pelastamaan meitä tästä kurimuksesta. Meidän on itse uudistuttava. Muuten edessä on kylmä suihku ja leikkauskierre.

Sote- ja eläkeuudistusten ohella on remontoitava vero- ja sosiaaliturvajärjestelmä. Perustulokokeilu on hyvä suunta, mutta esitetyssä muodossa se on kuitenkin vain varjo oikeasta perustulosta.

Tarvitsemme parempaa asuntopolitiikkaa sekä suorien yritystukien ja verotukien kohdentamista tutkimus- ja kehitystyöhön. Paikallisen sopimisen osalta suositan työntekijät osallistavaa Saksan yritysneuvostomallia. Vastavalmistuneet nuoret ja ikääntyneet ihmiset on saatava paremmin työmarkkinoille. Osaaminen turvataan perumalla koulutusleikkaukset ja satsaamalla tutkimukseen, tieteeseen ja tuotekehittelyyn. Julkisia voimavaroja hyödynnetään paremmin fiksummalla hankintapolitiikalla. 

Numeroista ja prosenteista puhuminen on helppoa. Helppoa ei ole kuitenkaan sillä vanhuksella, joka joutuu maksamaan enemmän elintärkeistä lääkkeistään. Helppoa ei ole sillä amiksella, jonka saama lähiopetus vähenee. Helppoa ei ole niillä herkillä Suomen metsillä, joiden monimuotoisuus hupenee. Helppoa ei ole sillä työttömällä, jolle työllistymishalusta huolimatta ei ole tarjolla töitä.

Helppoa on leikata heikommilta. Kestävää olisi pyrkiä uudistumaan ja huolehtia niistä, jotka tarvitsevat meitä.


Kirjoittaja on kansanedustaja sekä eduskunnan valtiovarainvaliokunnan jäsen.