— Tuija Brax

Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta lakiesitys

Tänään valtioneuvosto päätti esittelystäni antaa eduskunnalle esityksen, joka sääntelisi avopuolisoiden yhteistalouden purkamista. Hallitus sopi, että tästä esityksestä voivat ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat äänestää omantuntonsa mukaan.

Ehdotuksen pääasiallisena sisältönä on luoda vähimmäissäännökset, jotka ottavat huomioon pitkäkestoisessa avoliitossa asuvien avopuolisoiden menettelylliset oikeudet ja selkeyttävät heidän mahdollisuuttaan saada hyvitystä yhteistalouteen antamastaan yksipuolisesta panoksesta avoliiton päättyessä. Lakiehdotus ei rinnasta avopuolisoita aviopuolisoihin. Avopuolisoille ei esimerkiksi ehdoteta elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden eikä heille ehdoteta avio-oikeuden kaltaista oikeutta toistensa omaisuuteen avoliiton päättyessä.

Pitkäkestoisille avoliitoille ehdotetaan viiden vuoden vähimmäiskestoaikaa. Viiden vuoden vähimmäiskestoajan asettamisella on haluttu estää lain soveltaminen lyhyisiin kokeiluluonteisiin avoliittoihin ja ennakoida sitä, milloin avopuolisoiden talous on sulautunut niin yhteen, että ehdotetut säännökset ovat tarpeen. Varsinkin nuoruusvaiheessa solmittuihin avoliittoihin liittyy tietty kokeilunhalu. Nuoret tutustuvat toisiinsa ja kokeilevat yhdessä asumista, eikä lyhyessä avoliitossa ole kohtuuttoman vaikeaa muistaa tai näyttää, mitä kumpikin omistaa. Poikkeuksen viiden vuoden pääsääntöön tekevät tilanteet, joissa avopuolisoilla on yhteisiä tai yhteisessä huollossa olevia lapsia.

Avopuolison menettelyllisiä oikeuksia parannettaisiin ehdotuksella, joka mahdollistaisi pesänjakajan määräämisen suorittamaan omaisuuden erottelu tilanteissa, joissa avopuolisot eivät pääse sopimukseen omaisuuden jaosta. Esityksen hyvityssäännöksen nojalla avopuolisolla olisi oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tämän omaisuutta siten, että panostanut avopuoliso ei avoliiton päättyessä saa panokselleen muutoin vastinetta. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun vain toinen avopuolisoista omistaa avopuolisoiden käyttämän asunnon tai kesämökkikiinteistön ja ei-omistava avopuoliso on työllään tai varallisuudellaan mahdollistanut sen hankkimisen (esim. pitkäkestoinen koti-, lapsenhoito- tai rakennustyö), edesauttanut omaisuuden arvon nousua (rakennus- tai perusparannustyö) tai mahdollistanut omaisuuden säilymisen (hoivatyö toisen avopuolison hyväksi).

Jotkut ovat minulta kysyneet, miksi lakia ylipäänsä tarvitaan? Eivätkö avopuolisot saa jäädä sääntelemättömään tilaan kuten tähänkin saakka?

Ehdotus on tarpeen muun muassa siksi, että kaikista perheistä jo yli viidesosa on avoliittoperheitä. Avoliittoja ja avopuolisoita on hyvin monenlaisia. Varmasti on myös niitä avopuolisoita, jotka eivät tulisi koskaan tarvitsemaan ehdotettua lakia ja jotka pystyvät hoitamaan asiansa sovussa ja keskinäisin sopimuksin. Tämä olisi lain laajan tahdonvaltaisuuden vuoksi edelleen mahdollista myös jatkossa eli avopuolisot voisivat pääsääntöisesti sopia asioista laista poikkeavalla tavalla.

Tämä laki on valmisteltu niitä tilanteita varten, joissa asioista ei ole sovittu hyvän sään aikana eikä eron hetkellä enää pystytä sopimaan. Sopua voi vaikeuttaa paitsi inhimilliset riidat myös yksinkertaisesti se, ettei useiden vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen ole todellakaan helppoa muistaa erinäisten esineiden omistajaa/maksajaa.

Ehdotus poikkeaa Ruotsin mallista, joka antaa avopuolisoille lähes avio-oikeuteen rinnastuvan oikeuden yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon.

Ehdotettu lakiesitys on luonnollisesti sukupuolineutraali.

Jaa sivu: