— Tuija Brax

Metsästysrikosten rangaistusäännöksiin kovennuksia

Nykyisissä metsästysrikossäännöksissä ei oteta erikseen huomioon rikoksen tekotavan erityistä raakuutta, suunnitelmallisuutta tai rikoksen kohdistumista erityisesti suojeltaviin eläimiin. Nämä seikat voidaan ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä, mutta vain nykyisen rangaistusasteikon sisällä. Tuomioistuinten rangaistuskäytäntö ilmentää kuitenkin tarvetta porrastaa rangaistussäännökset paremmin teon törkeyteen nähden.

Tämän vuoksi annoin viime lokakuussa työryhmälle tehtäväksi selvittää metsästysrikoksia koskevien rangaistussäännösten ja tutkintakeinojen tehostamista. Tavoitteenani oli törkeimpien rikosten kannalta saada lainsäädäntö ajan tasalle. Työryhmä luovutti tänään mietintönsä minulle.

Viime talvina on paljastunut useita suurpetoihin kohdistuneita metsästys- ja eläinsuojelurikoksia, joissa rikokset on tehty raa’lla tavalla. Eläintä on esimerkiksi näännytetty moottorikelkalla takaa ajamalla. Tämän jälkeen sen yli on ajettu niin, ettei eläin ole kuollut heti. Tietoon on myös tullut tapauksia, joissa suurpetoja on tapettu myrkyttämällä niin, että eläimelle on aiheutunut hidas ja kivulias kuolema.

Raakuuden ohella myös rikosten suunnitelmallisuus ja ammattimaisuus ovat lisääntyneet. Metsästysrikoksella saadulla saaliilla epäillään olevan ammattimaisesti toimivat pimeät markkinat. Monissa metsästysrikoksissa ja laittoman saaliin kätkemisrikoksissa on tavoiteltu laajaa taloudellista hyötyä. Valmiit myyntikanavat saaliille ylläpitävät osaltaan laitonta metsästystä. Työnjako metsällä kävijöiden, saaliin käsittelijöiden ja laittoman saaliin kauppaajien välillä voidaan nykyisin rinnastaa muiden rikoslajien järjestäytyneisyyttä ja suunnitelmallisuutta osoittavaan toimintaan.

Entistä useammin metsästysrikokset näyttävät myös kohdistuvan erityisen suojeltuihin, uhanalaisiin eläinlajeihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan vuoden 2006 lopussa Suomessa oli vähintään 250 sutta, kun vuoden 2009 loppua koskevan arvion mukaan kanta oli pienentynyt 160 yksilöön. Todennäköisin syy kannan huomattavaan pienentymiseen on salametsästys, vaikka konkreettista näyttöä susien laajamittaisesta laittomasta tappamisesta ei ole. Viitteitä ei kuitenkaan ole esimerkiksi siitä, että kanta olisi vähentynyt näin huomattavasti luvallisen pyynnin tai kulkutautien johdosta taikka että laumat olisivat siirtyneet Suomen ulkopuolelle vakiintuneilta reviireiltään.

Osassa rikoksia ovat tekijät jääneet selvittämättä. Piilorikollisuuden osuus on metsästysrikollisuudessa suuri. Esitutkintaviranomaisilla ei ole aina käytössään riittäviä tutkintakeinoja tällaisten rikosten vakavuuteen ja vahingollisuuteen nähden.

Metsästysrikoksesta tuomittujen määrä on vaihdellut 2000-luvulla 20–50 tuomitun välillä. Yleisimmin tuomittu rangaistus metsästysrikoksesta on sakko. Myös joitakin ehdollisia vankeusrangaistuksia on tuomittu.

Jotta rikostentekijät saataisiin myös vastaamaan teoistaan, työryhmä ehdottaa rikostutkinnan tehostamiseksi, että tutkinnassa voitaisiin käyttää pakkokeinoina televalvontaa ja matkaviestimien sijaintitietojen hankkimista. Nämä tutkintakeinot olisivat arvokkaita erityisesti silloin, kun rikoksia tutkitaan harvaan asutuilla alueilla.

Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava määrättäisiin myös lähtökohtaisesti aina metsästyskieltoon, joka olisi nykyistä selvästi pitkäkestoisempi. Metsästyskiellon merkitys on suuri, koska kiellon saaja yleensä kokee sen ankaraksi seuraamukseksi.

Työryhmän ehdottamat lainmuutokset ovat välttämättömiä, jotta metsästysrikollisuuden törkeämpiin tekomuotoihin voitaisiin aidosti puuttua. Rangaistusasteikkojen merkittävä korottaminen, tuntuva metsästyskiellon uhka ja kiinnijäämisriskin lisääminen voivat yhteisvaikutuksena ennalta ehkäistä törkeitä metsästysrikoksia.

Aivan hiljattain valmistuneessa Jukka Bisin väitöstutkimuksessa, ”Suomalaisen susikonfliktin anatomia”, on osoitettu suurpetoihin, ja erityisesti susiin, kohdistuvan kielteisen suhtautumisen olevan laajaa osin historiallisista syistä. Tämä on ilmeisintä niillä alueilla, joilla suurpetoja esiintyy lähellä asutusta.

Uhanalaisten eläinten suojelun menestys riippuu myös paikallisten asukkaiden asenteista. Suurten petoeläinten vuoksi paikalliset asukkaat saattavat olla huolissaan omasta ja lastensa turvallisuudesta sekä karjan, kotieläinten ja riistan menetyksistä. Tämä on otettava huomioon pyrittäessä saavuttamaan tasapaino suojelutavoitteen kanssa.

Vaikeista kysymyksistä huolimatta päässyt työryhmä on yksimieliseen ehdotukseen.  Ehdotus tulee tästä huolimatta varmasti jakamaan mielipiteitä.  Työryhmän ehdotus tarjoaa kuitenkin pohjan keskustelulle, ja monialainen palaute asiasta on tervetullutta.

Työryhmän mietintö lähetetään ennen kesälomia lausuntokierrokselle. Lausunnoista saadun palautteen pohjalta oikeusministeriössä valmistellaan asiasta hallituksen esitys, joka on tarkoitus antaa ensi syksynä.

Jaa sivu: