— Tuija Brax

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Sekä SDP:n Eero Heinäluoma että keskustan Mika Lintilä ovat harhapolulla tässä keskustelussa.

Lintilän mukaan sijoittajavastuun sisällyttäminen rahoituskriisin ratkaisuun edellyttää Lissabonin sopimuksen muutosta, mikä veisi vuosia.

Lintilä on sikäli väärässä, että koko väliaikainen mekanismi on monista muistakin syistä joka tapauksessa EU:n perussopimusten ulkopuolinen euromaiden välinen kansainvälinen sopimus. Se on siten Lissabonin sopimukselle rinnakkainen oma sopimus, olipa siinä ns. sijoittajan vastuuta tai ei.

Sen sijaan pysyvää vakausmekanismia varten on tarkoitus muuttaa EU:n perussopimusta, jolloin järjestely perustuu nimenomaiseen perussopimuksen määräykseen. Tähän järjestelyyn on tarkoitus sisällyttää vaatimukset ns. sijoittajan vastuusta.

Myös Heinäluoman argumentointi on heikolla pohjalla. Ilman väliaikaista mekanismia ei päästä vakaasti pysyvään mekanismiin. Väliaikaisen sopimuksen kaataminen tuottaisi häiriön korkomarkkinoille ja olisi merkittävä uhka Suomen taloudelle.

Miten tämä nyt voi olla näin vaikeaa? EU:n pysyvä mekanismi on tuiki tarpeellinen ja suomalaisen duunarin paras suoja. Ja siihen ei päästä ilman väliaikaista mekanismia, jonka on määrä rauhoittaa tilanne siihen asti, kunnes pysyvä mekanismi perussopimusmuutoksineen on valmis.

Jaa sivu: