— Tuija Brax

Unkarin tilanne on vakava

Suomessa on pikkuhiljaa alettu keskustella siitä, kuinka vakavia asioita Unkarissa on tapahtunut ja tapahtuu. Vielä viime vuoden alussa Unkarin EU-puheenjohtajakaudella ilmassa oli jonkinlaista ongelman vähättelyä. Euroopan vihreiden kritiikki ei Suomessa juuri ylittänyt uutiskynnystä eikä Unkarin tilanteesta tullut vaaliteemaa, vaikka vihreät yrittivät sitä nostaa EU-keskustelun keskiöön.

Vielä syksylläkin oli hiljaista vaikka viimeistään tuolloin oli selvää, etteivät Unkarin hallituspuolue Fidezin teot lehdistön vapauden, vähemmistöjen aseman ja tuomioistuinten riippumattomuuden heikentämiseksi olleet enää mielipidekiistoja, vaan faktoja. Kuvaavaa on, että kun korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo kirjoitti viime syksynä laajalle joukolle vaikuttajia huolistaan koskien Unkarin oikeusvaltion rapautumista, uutisoitiin asiasta vain siltä osin, että Koskelo kirjoitti kirjeen Euroopan komissiolle. Itse kirjeen sisältö ja Koskelon huoli tilanteesta sivuutettiin täysin.

EU:n tasolla on onneksi vihdoin herätty tilanteeseen. Unkarin hallitus muutti keskuspankkia koskevaa lakiaan niin, että keskuspankki politisoitiin. Se oli viimein liikaa mm. EU:n komissiolle, joka ryhtyi EU-säännösten mukaisiin toimenpiteisiin koskien sekä keskuspankin itsenäisyyttä että tuomioistuimen ja tietosuojavaltuutetun riippumattomuuden murentamista. EU:n talouskomissaari Olli Rehn antoi jämäköitä ja ankaria lausuntoja viime viikolla sekä oikeusvaltion että itsenäisen keskuspankin puolesta.

Keskustelua on alettu käydä myös Suomessa. Eilen Helsingissä järjestettiin kaksi korkeatasoista Unkari-seminaaria. Ulkopoliittinen instituutti oli saanut vieraaksi Unkarin entisen pääministeri Gordon Bajnain, ja Euroopan vihreiden järjestämässä tilaisuudessa esitelmöi Korkeimman oikeuden Presidentti Koskelo, tutkijatohtori Arpan Welker ja Unkarin oppositiopuolue LMP:n parlamenttiryhmän neuvonantaja Zita Herman. Osallistuin itse molempiin tilaisuuksiin ja keskustelu oli todella hyvää.

Unkari-keskustelua käydään myös Euroopan ulkopuolella. Kun vierailin oikeusministerinä Washingtonissa viime vuonna, päädyin yllätyksekseni useissa tapaamisissa vastaamaan kysymyksiin Unkarin perustuslakiuudistuksen vaaroista. Viime lauantaina taloustieteilijä Paul Krugman jatkoi blogissaan Unkari-keskustelua kollegansa Kim Lane Scheppelen kirjoituksella, jossa argumentoitiin kumoon kohta kohdalta joka ikinen Unkarin pääministeri Viktor Orbánin EU-parlamentissa esittämä puolustusväite. Kirjoitukseen kannattaa ehdottomasti tutustua.

Mitä Suomen sitten pitäisi nyt tehdä? Ei kai voida ajatella, että Suomi katsoo vierestä, kun EU:n jäsenmaa ei noudat jäsenyyden peruskriteereitä ja mm. Lissabonin sopimuksen myötä juridisesti sitovaa Euroopan perusoikeuskirjaa? Suomen hallitus on finanssikriisin yhteydessä haukkana vaatinut kuria ja tehtyjen sopimusten noudattamista. Eikö olisi loogista jatkaa samalla linjalla, kun oikeusvaltion periaatteita vaarannetaan EU-maassa?

Luulen, että yksi syy Suomen hallituksen matalaan profiiliin tässä asiassa on se, että halutaan välttää ns. Itävalta-tapauksen virheitä. Itävallan äärioikeiston vaalivoittoon reagoitiin aikoinaan poliittisin elkein, ja sen seuraukset olivat enemmänkin omiaan vahvistamaan Jörg Haiderin puolueen kannatusta kuin poistamaan ongelmia. On siten viisasta harkita tarkkaan miten nyt toimitaan ja poliittisten elkeiden asemasta käyttää lakikirjaa ja komissiota. Näin myös avataan Orbánin hallitukselle kunniallinen tie perääntyä, mistä ainakin keskuspankin itsenäisyyden osalta on jo joitain merkkejä. Unkarin hallitus on eilen lupaillut lähettää perustuslakinsa Euroopan Neuvoston Venetsia-toimikunnalle uudelleen arvioitavaksi. Sinisilmäiseksi ei kannata tietenkään heittäytyä. Eilisissä seminaareissa laajasti epäiltiin, että kyseessä saattaa olla ajanpeluu vailla todellisia aikomuksia muuttaa mitään muuta kuin mitä IMF:n taholta minimivaatimuksina esitetään.

Hallituksen matalassa profiilissa on siten viisaita elementtejä. Yhdestä seikasta jää kuitenkin vähän villaisella painamisen maku. Pääministeri Jyrki Katainen ei ole ottanut selkeäsanaisesti poliittista pesäeroa veljespuolueensa räikeimpiin tekoihin. Lehtitietojen mukaan Euroopan konservatiivipuolueiden sisällä asiasta on erilaisia näkemyksiä ja ainakaan toistaiseksi EPP ei ole Euroopan parlamentissa irtisanoutunut Orbánin politiikasta. Suomessa poliittiset nuorisojärjestöt, kuten Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ja Demarinuoret, ovat vaatineet toimia niin EU:lta ja Yhdysvalloilta kuin suoraan Kataiselta ja EPP:ltäkin. Minusta nuorten huoli on aiheellinen ja vaatimus Kataisen kannanotolle oikeutettu.

Lopuksi toivon pilkahdus. Eilisessä seminaarissa Unkarin entinen pääministeri Gordon Bajnai oli varovaisen optimistinen sen suhteen, että Unkarissa demokraattiset prosessit lopulta korjaavat asian. Niin ikään Unkarin vihreiden (LMP) Zita Herman näki mahdollisuuksia demokratian puolustajien laajaan yhteistyöhön. Helppoa se ei tule olemaan, koska maassa lehdistö ei ole täysin vapaa eikä mielenosoitusten järjestäminenkään käy kuin Strömsössä.

Jaa sivu: