— Tuija Brax

Häkämies ja luulosairauden kitkemisen haaste

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies on viime viikkoina pariinkin kertaan vaatinut kansalaisten oikeusturvan karsimista ympäristöasioissa ja väittänyt näin voitavan vähentää ympäristöhallinnon virkaihmisten määrää.  Samanlaiseen ajatuksenjuoksuun törmää usein vaalien alla torikokouksissa, mutta ympäristöhallinnon henkilöstöresursseista osaltaan vastaavan ministerin suusta en olisi uskonut noin helppoheikkimäisiä kuultavan.

Ympäristöasioiden käsittelyn virtaviivaistaminen ja joutuisuus on tietenkin kaikkien etu. Suomessa ei varmasti löydy yhtäkään alan toimijaa, joka ei tätä allekirjoittaisi. Sen vuoksi asiaa on tutkittu ja selvitetty useaan otteeseen. Jo hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen edellyttää, että kaikessa lainsäädännössä arvioidaan sen vaikutukset mm. hallinnolliseen taakkaan. Tässä ei ole mitään uutta, paitsi ehkä ministeri Häkämiehelle.

Lyhyt oppimäärä ympäristölupien valitusprosesseihin on esim. Suomen ympäristökeskuksen raportti 4/2006. Siitä käy ilmi, että kansalaisilla on sangen usein ollut erittäin laillinen ja hyvä syy valittaa. Noin puolessa valitustapauksista päätös oli valituksen johdosta kumottu, palautettu tahi muutettu. Luku on suuri ja kertoo ennen kaikkea siitä, että viranomaisten osaamisessa ja resursseissa on puutteita. Ei siitä, että kansalaiset valittavat merkittävissä määrin turhaan.

Ministeri Häkämies viittaa yksittäiseen tapaukseen, jossa valitusprosessi viivästytti hyvää ja lopulta lailliseksi todettua tapausta. Ottamatta kantaa juuri kyseiseen tapaukseen on helppo todeta, että turhaan valittaminen on sietämätöntä.

Asiaan voidaan jo nyt oikeudessa puuttua siten että tietyissä tapauksissa oikeudenkäyntikuluja voidaan sälyttää valittajalle. Yllä viittaamassani tutkimuksessa todetaan näin tapahtuvan sangen harvoin ja että mm. tuomarit pitävät väitteitä turhista valittajista vahvasti liioiteltuja. Tapauksia on siis onneksi kokonaisuuteen nähden vähän.

Sen sijaan ei ole mitään tolkkua siinä, että tavallisia oikeutta janoavia kansalaisia estettäisiin pääsemästä oikeuteen siksi, että muutamat tekevät valituksillaan kiusaa. Se olisi aivan yhtä loogista kuin vaikeuttaa kaikkien lääkärille pääsyä siksi, että jotkut luulosairaat ravaavat lääkärillä tuon tuostakin.

Ympäristöasioissa jutut muuttuvat valituksen vuoksi usein siksi, että ne on alunperin ratkaistu kiireessä tai muusta syystä väärin. Ympäristöalan virkojen vähentäminen Häkämiehen kaavailemalla tavalla itse asiassa vain pahentaa tilannetta ja luo entistä suuremman todennäköisyyden sille, että päätökset viipyvät ja osoittautuvat myöhemmin osittain tai kokonaan laittomiksi.

Kun samaan aikaan hallitus on leikannut oikeuslaitoksen kehyksiä hyvin vaarallisella tavalla, ollaan tosiasiassa tilanteessa, jossa perustusalain pykälät 20 ja 21 ovat vaarassa tulla ylikävellyiksi.

Ministeri Häkämies lausuu TEM:n tiedotteessa, että ei ole oikein, että muutama valittaja tekee pilkkaa demokraattisen enemmistön päätöksistä.

Kyllä demokraattisen enemmistönkin on noudatettava lakia ja siksi emme voi tutkimatta päättää, että valitukset ovat turhia. Sen sijaan me voimme tehdä paljon paremmin asioita, jos meillä on riittävät resurssit valmistella lait nykyistä huolellisemmin, käsitellä asiat nopeammin ja huolehtia oikeuslaitoksen toimintakyvystä.

Häkämiestä kuunnellessa nousee ajatus, että onneksi meillä on perustuslakimme ja kansainväliset sopimukset jotka takaavat, että ympäristöasioissa on noudatettava aina lakia.

Loppuun jo ihan niiden kauneuden vuoksi perustuslakimme mainitut pykälät.

 

20 §

Vastuu ympäristöstä

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

 

21 §

Oikeusturva

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

 

 

Jaa sivu: