— Tuija Brax

Korruptio on osa eurokriisiä

Korruptio ja muutenkin huono hallinto ovat olleet ja ovat keskeinen osa eurokriisiä ja laajemminkin EU:n ongelmia. Tähän asiaan on eurooppalaisissa puheenvuoroissa kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Korruption vastainen työ nähdään liian usein erilliseksi saarekkeeksi, vaikka sen pitää olla keskiössä niin talouspolitiikassa kuin esimerkiksi laajentumispolitiikassakin.

On hienoa, että Suomen aloitteellisuus viime vaalikaudella sai komissaari Malmströmin toimimaan ja aloittamaan kunnianhimoisen työn korruption kitkemiseksi. Mutta korruption ongelma on niin vakava ja usein maton alle lakaistu, että asiaa on aivan oikein pitää esillä nykyistä ponnekkaammin. On rohjettava tunnustaa, että korruptio on merkittävä eurooppalainen ongelma, joka ei uhkaa vain kansalaisten perusoikeuksia ja hyvää hallintoa, vaan myös kilpailukykyä, työpaikkoja ja luottamusta herättävää talouspolitiikkaa.

Lähiviikkojen päätökset mm. Espanjan pankkien suhteen ovat niin isoja ja merkittäviä, että niistä tulee keskustella eduskunnassa kunnolla ja ajoissa. Pelkkä suuren valiokunnan viime hetkellä mahdollisesti jopa puhelinkokouksessa antama mandaatti ei täytä niitä kriteereitä, joita Suomen kansalle on luvattu noudattaa kaikessa EU-päätöksenteossa.

Eduskunnan valiokunnissa on yli puoluerajojen ilmaistu kevään aikana huoli tai suoranainen harmi siitä, että hyvin keskeisiä EU- asioita on tuotu eduskuntaan viime tingassa tai puutteellisen tiedoin. Osassa tilanteita syynä on ollut EU:n kriisipäätöksenteon tavat, jotka sopivat erittäin huonosti kansavaltaiseen kansallisen parlamentin kontrolliin ja mandaattiin pohjautuvaan päätöksentekoomme. Yksinomaan eurooppalaisen prosessin selän taakse ei kuitenkaan voi mennä, kun etsii syitä siihen, miksi eduskunta asetetaan kiireessä usein tilanteisiin, joissa todellista liikkumavaraa on ollut vain vähän.

On tärkeää, että hallitus aktiivisesti käyttää e-kirjelmiä sekä selontekoja keinoina informoida eduskuntaa nykyistä varhemmin, vaikka komission viimeisimpiä papereita ei olisi vielä virallisina versioina Brysselistä saatukaan. Erityisen tärkeää tämä on kesän aikana. Suomen hiljainen heinäkuu ja eduskunnan istuntotauko eivät ole hyviä syitä minimoida eduskunnan roolia lähikuukausina.

Ei ole EU:lle eikä euromaille kunniaksi, että me joudumme tässä vaiheessa loppukuun huippukokoukseen valmistautumista osittain arvailemaan kokouksen agendaa. Selvää on vain se, että Suomikin on sitoutunut olemaan mukana pelastamassa espanjalaisia pankkeja ehkä jopa 100 miljardilla eurolla. Mikä summa lopulta on ja mikä on Suomen maksuosuus, samoin kuin muut yksityiskohdat, ovat vielä hämärän peitossa.

On syytä tunnustaa, että euroon liittyy valuvika, jonka korjaamiseen on tarjolla lähinnä sellaisia vaihtoehtoja, jotka voidaan nähdä liittovaltiota kohti vieviksi.

Näissä vaihtoehdoissa on kuitenkin suuri kirjo. Luulen että euroskeptikkokin ymmärtää, miksi eurooppalaista pankkivalvontaa on syytä kiristää. Moni liittovaltiota vierastavakin saattaa ymmärtää, että jäsenvaltioiden budjettien tiukempi valvonta on perustelua.

Jaa sivu: