— Umayya Abu-Hanna

Päärynäkriittinen

Ostakaa, hyvät ihmiset, päärynäkriittinen hedelmä ja ajakaa hevoskriittisellä ajoneuvolla! Päärynäkriittinen hedelmä on omena, ja luonnollisesti hevoskriittinen ajoneuvo on auto. Tervetuloa uudelle merkityskentälle, joka ei kuulu kielimaailmaan vaan on psykologisplaseboluontoinen. Suomenkielinen aikuisväestö on 100-prosenttisen lukutaitoinen ja osaa myös käyttää sanakirjoja.

Oletko kuullut vanhuskriittisestä näkökulmasta? Minä en ole, vaikka vanhukset - itseni mukaan lukien - tulevat olemaan raskain “taakka” tulevaisuudessa. Etkö ole kuullut pohjoissuomalaiskriittisyydestä, vaikka siellä on eniten työttömyyttä? Kriittisyys kohdistuu tiettyyn ajatteluun eikä ihmisryhmään. Jos se kohdistuu ihmisryhmään, sitä kutsutaan rasismiksi, ihan by definition.

Rasismi on rasismia ja nyky-Suomessa se rehottaa joka jumalan nurkassa juuri siksi, että se on puettu siihen perkeleen päärynäkriittiseen asuun. Nyt typerät termit pois ja ollaan sivistyneitä. Meillä ei ole mitään hävettävää, kun seisomme ajatustemme takana. Vastuu on kannettava, Kataisesta ja toimittajista lähtien.

Sitten saman ilmiön toiseen ääripäähän: millaista on “maahanmuuttopositiivinen” ajattelu? Jos tähän lasketaan hurahtaminen vailla aivoja, en tunnista itseäni maahanmuuttajaksi - ja näpit irti minun tykkäämisestäni! Nyt! Maapallolla on väkeä, joka liikkuu pois kotimaastaan kohti parempaa paikkaa, kuten suomalaiset joskus lähtiessään Ruotsiin tai omat eläkeläisemme Espanjan auringossa.

Virallisesti pakolaisstatuksella olevia on pelkästään palestiinalaisten keskuudessa noin kolme miljoonaa. Koska satun olemaan palestiinalainen, tiedän miten kertakaikkisen hirveä tilanne pakolaisleireillä on - jo kolmannessa polvessa. Mutta onko mahdollista siirtää tällaisia ihmismääriä Suomeen, vaikka heillä olisi kaikki oikeat paperit ja he olisivat täällä hädän vuoksi? Onko järkeä edes tuoda heitä Eurooppaan?

Lisätään tähän vielä eri maiden muut hienot ihmiset, jotka eivät elä ihmisen arvoista elämää. Emme tietenkään voi ottaa tai emme edes halua kaikkia mahdollisesti tänne pyrkiviä, vaikka se kuinka olisi moraalinen velvollisuutemme.

Se, kuinka koko planeetan kansalaisina hoidamme planeetan väestön hätää, siirtymisliikettä ja elämää mahdollisimman tasapainoisesti, on yksi politiikan ydinasia. Tottakai jokainen mielellään jää elämään sen taivaan alle, jossa hän on syntynyt - jos hän saa elää inhimillistä elämää. Mielellään tuemme ihmisiä siellä missä he ovat. On integroitava koko poliittinen paletti, meidän puolustusvoimiemme linjaukset, rauhanturvaajamme, kauppasuhteemme ja ulko- ja ympäristöpolitiikkamme tätä tehtävää varten. Kaikki nämä ovat avainasemassa siinä, miten turvaamme paremmat olot konfliktialueilla. Tähän tarvitaan kunnon resurssit ja yhteistyötä eri alojen välillä.

Minä toivoisin vahvempaa Eurooppaa, jolla on painava ulkopoliittinen arvo. Tämä vaatii, että hahmotamme olevamme osa suurempaa kokonaisuutta, myös Euroopan suhteen. Suurin osa pakolaisista tulee juuri Euroopan etelärajoille. On luotava yhteiset pelisäännöt, millä tavoin eri maat ottavat minkäkin määrän ihmisiä vastaan: väestömäärän, väestön ikärakenteen, bruttokansantuotteen vai pinta-alan suhteen mukaan. Sitten on mietittävä yhdessä, miten tämä käytännössä parhaiten hoidetaan. Vain itsetuhoinen ajattelee: “Kaikki ovet auki kaikille”. Eikä tällaista voi kutsua maahanmuuttomyönteiseksi!

Yhtä itsetuhoista on peittää valtava pelko termihelinään, kuten maahanmuuttokritiikiksi. Olemme eriskummallisessa tilanteessa: yksi käsi pakastimessa ja toinen avotulessa, ja se tulkitaan tasapainoisen lämpöiseksi Suomeksi ja avoimeksi debatiksi. Anteeksi vain, jos kutsun omenaa omenaksi, tämän hetkinen keskustelumme on vailla sisältöä.

“Ulkomaalaisista tykkääminen” ei ole älyllistä argumentointia ja rasismi, jolla on kriittisyyteen vetoava turkki, on puhdasta rasismia. Keskustelemme tunteiden vastakkainasettelusta vailla oikeaa sisältöä. Kun yhteiskunta tarjoaa sanallisia siveyskilpiä rasisteille, eivät kärsijöitä ole ainoastaan siirtolaiset. Tässä kärsii nimenomaan tulevaisuuden Suomi.

Sillä, hyvät kansalaiset, juna on jo lähtenyt. Kyse ei ole siitä, haluammeko Suomeen lisää väkeä muualta. Olemme oman politiikkamme ja talouselämämme kautta jo sinetöineet sen tien, ihan vapaaehtoisesti. Juna on lähtenyt, ja nyt meiltä vaaditaan pelon kohtaamista.

Kuten kaikki tiedämme, viisauden alku on totuuden kohtaamista. Me emme pelkää siirtolaisia, me pelkäämme Suomen idean häviämistä. Pelkäämme, että tulevaisuudessa olemme kuin

saamelaiset, jotka yksinkertaisesti häviävät kielineen ja kulttuureineen. Mielenkiintoista on, ettemme välitä nyt häviävistä saamelaisista hiukkaakaan. Huuto ja kiljunta maahanmuuttokeskustelussa syntyy juuri siitä, että haluamme jäädä, elää ja kukoistaa suomalaisina. Pelkäämme toista realiteettia.

Jotta voimme pää selvänä aloittaa visioimaan tulevaisuuden monikulttuurista Suomea, meidän on ensiksi siivottava sotkumme. Mutta emmehän me voi osata siivota sitä, mikä on saanut väärän nimilapun. Rasismi kukoistaa, voi hyvin ja saa virallista tukea Suomessa. Siivoustalkoot ovat tervetulleet.

Umayya Abu-Hanna

Kirjoittaja on Vihreiden eurovaaliehdokas numerolla 223. Verkkosivut os www.umayya.fi

Jaa sivu: