— Vaara Kirsti

LAUANTAIPÄIVÄN HUUMAA...

Aamusta kiireellä Asikkalaan aloittelevia maanviljelijöitä valistamaan jätehuolto asioissa. Ohrasesti oli käydä, kun "virtuaalikalvot" eli muistitikku jäi kotiin. Onneksi huomasin ajoissa, ja asia korjattiin. Asikkalaan ehdin nipinnapin yhdeksäksi. Sitten säntäsin Nastolaan torille, joka vihersi mukavasti - ollakseen helmikuun 17. päivä. Oli vihreää hernesoppaa porkkanoilla koristeltuna ja Lahden Vihreiden vaalinamuja jälkiruuaksi. Väkeä piisasi ja juttua riitti. Sääkään ei karistanut yleisöä. Vielä kun paikalle löysi tiensä Hidalgo-pässi koko komeudessaan oli melkein koko vihreä katras koolla, vaaleissa ehdokkaina olevat. Illalla piipahdan Sannan 30 vuotissynttäreiden alkuun Jokikummussa. Virallisesti olen roudari, mutta käytänpä tilaisuutta hyväksi ja onnittelen itsekin. Kun vielä tapaisin hänen äitinsä Eijan ja miehensä Amin sekä tätinsä Leenan, jotka ovat työkavereita Eimo-Muovin ajalta, olisipa mukavaa. Jokikummussa hääräilee isäntänä huipuksi Rami, hänkin entinen eimolainen. Mutta aika aikaa kutakin. Nyt elellään ja harvoin tapaillaan. Vuosien varrella syntyneet ystävyyssuhteet ovat merkillinen verkosto moneen suuntaan. Osa verkostosta on levittäytynyt pitkin maailmaa. Kareen Chilessä, Sami Madridissa, Anneli Fuengirolassa, Päivi Strassburgissa, Teija Syroksella Kreikassa, Leena, Irma, Marja, Hikka, Samppa ja runsaasti muita Tukholmassa. Osa on palannut osa jäänyt. Ihanaa on kuitenkin kun on mahdollista tavata.
Jaa sivu: