— Vaara Kirsti

POJAT NUKKUU

Siitä on jo aikaa, kun nonnan ja vaarin pojat, Noah 5 v. ja Aaron 2 v. ovat olleet yökylässä. Pelattiin dominoa ja Inkan Aarretta. Pikkuisen on hankalaa, kun Aaron tahtoo mukaan nappuloita levittelemään kesken pelin. Onneksi päästiin pelit loppuun. Lähes viimeinen nappulankääntö antoi Noah'lle aarteen ja voiton, ja hän ehti ensiksi Machu Pichuun. Pesujen ja iltasadun jälkeen vähän puheltiin hiihtämisestä. Kauaa ei Nukku-Mattia tarvinnut odottaa... Vaalikuumetta ilmassa! Keskusta ja kokoomus menossa kihloihin? Puheet jatkuvat yhä useamman esityksinä, varmaan siitä vielä liitto syntyy. Ben Z. arvelee, että vielä vie parikymmentä vuotta. Ken elää - se näkee. Heidi H. syyttää Paavo Lipposta puheista ja lobbaamisesta ydinvoiman puolesta puhemiehen roolissa. Ainakin asiasta varmaan keskustellaan isosti tulevina päivinä. Suuri karhu on murahtanut toistaiseksi lyhyesti vaan, mutta ei taatusti tule jättämään asiaa silleen. Vaalikampanjat on julkistettu. Demarien syyttävä sormi osoittaa yksilö MINÄä, ja puhuu meistä ME. Vai onko se peitelty englannin me (minua?) Missä ne ja me muut olemme? Kokoomus luottaa Sauli-sedän satukirjaan. Herttaista. Sööttiä. Uskottavaako? Kunhan kuulen kuinka iso ja möreä-ääninen Martin Saarikangas satuja esittelee, niin ehkä satuihin tulee muutakin painoa... Nukkuvien puoluetta tulisi herätellä, ei tuuditella syvempään uneen. (Tuli mieleen tämä löysä aasinsilta kun Kanareppanan tarinaa luin pojille.) Parasta olisi olla arvioimatta, mutta spontaanisti tulin näin ajatteleeksi.
Jaa sivu: