— Vaara Kirsti

TURHA SURRA - TÄÄ ELÄMÄ ON VAAN YHTÄ VAALIPANEELIA...

No niin, turhaa on hihojaan polttaa. Vaalipaneelien luvatussa maassa niitä tuntuu riittävän ja tahti senkun kiihtyvän kun on enää kuukausi vaaleihin... Vaikka sitä omaan oikein yhden kerran eduskuntavaaliehdokkaana -kokemuksen, on sukat jo vinhassa vauhdissa ja menossa sinne ja tänne. Pitänee oikein pysähtyä miettimään, mikä tämä juttu oikein on? Sitäkö, että ollaan kaikkien kavereita, halataan jokainen vastaantulija, hillutaan jokaisessa tapahtumassa mitä kuka vaan keksii koskaan järjestää, toivossa, että laariin sataisi ääniä? HEI HALOO, täähän on ihan tomppeleiden hommaa? Minusta tuntuu, että parasta säilyttää oma selkeä (?) linja, ja itse asiat. Parasta olisi unohtaa kaikki hösääminen, pitää päänsä kylmänä ja ajatukset suhtkoht järjestyksessä niin onnistuu parhaiten. Eikä jää kovasti kaduttavaa... Totuushan on vanhastaan se, että kumartamalla itään, pyllistät länteen. Ja päinvastoin. Summa summarum: kaikkia en voi miellyttää, kaikkeen ei tarvitse mennä mukaan. Jos siis näet minut vouhkaamassa älyttömiä, nappaa hihasta ja käske rauhoittua. MOPO VOI NÄET PÄÄSTÄ IRTI. Sepä voisi olla kohtalokastakin, kun mopoa on tullut sangen harvoin ajeltua:) Sitä sitten tänään on ensi-ilta teatterissa. Koko perhe maitohapoilla. Nimi johdattelee. Vähän raotettiin näytelmää työkavereiden toimesta muutenkin. Olivat olleet kenraalia katsomassa. Koetan olla välittämättä muiden mielipiteistä, ja otan vastaan mitä tulee... Komedialta odotan toki sitä, että se viihdyttää, ohjaa vähintäänkin vaaliajatukset harhaan. Hyvä komedia kyllä puhuttelee, joten katsotaan ensin ja puhellaan tuntemuksia vaikkapa huomenna. Näytäs nyt, Miko Kivinen, mikä olet miehiäsi näytelmäkirjailijana.
Jaa sivu: