— Vaara Kirsti

VAALIPANEELIT ELÄMISEN REUNOILLA

Lahden invakeskuksen paneeli keskusteli vammaisten henkilöiden asemasta, taloudesta ja elämisestä yleensäkin ns. normaalin väestön joukossa. Lämminhenkinen, asioihin oikeilla nimillään tarttunut kuulijakunta piti panelistit otteessaan ja aiheessa valmistelluilla ja tarkoilla kysymyksillään. Siellä kysyjä tiesi omakohtaisesti sen, mitä tuntuu olla elämisen reunoilla. Liikkuminen apuvälineen kanssa, kommunikaatiota rajoittava kuulo- tai näkövamma. Olla kehitysvammaisen vanhempi. Vaikka omaan tuttavapiiriini kuuluu vammaisia henkilöitä ei ilman omakohtaista kokemusta voi kuin aavistella, kuinka vaikeaa on liikkua ja toimia ilman avustajaa. Jos henkilö on lyhytkasvuinen samalla sokea ja melkein kuuro, on täysin käsittämätöntä, että evätään avustaja! Näitä tapauksia varmaan ratkovat terveet henkilöt joiden asettautuminen vammaisen tilanteeseen ei onnistu - katsotaan ylhäältä talouden tornista, tosi surullista. Aivan kuin avun tarvitsija huvikseen kyselisi avustajaa. Vammaiset tarvitsevat yhteiskunnan apua selvitäkseen omassa kodissaan ja voidakseen tuntea itsensä kuuluvaksi tasavertaisina meidän kaikkien joukkoon, muihinkin kuin vammaisiin joukkoihin. Jo kuuluisiksi muodostuneet Lahden historiapäivät istui esitelmiä ja luentoja Fellmannissa. Ehdin Vahterin Merjan kanssa vielä viimeistä luentoa ja paneelikeskustelua Syrjätymisestä ja eriarvoitumisesta kuulemaan. Diakoni Teuvo Siivonen alusti historiapäiville sopivalla aikajaksolla reilun sadan vuoden takaa Päijät-Hämeen tilannetta. Alustus johdatti panelistit oikeiden asioiden äärelle. Asioihin sitten tartuttiin herttaisen ympäripyöreästi. Köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyneisyys ovat lisääntyviä yhteiskunnassamme, jonka talous on onnituttu saamaan vauraammaksi kuin koskaan. Siivosen alustuksesta se, että köyhyys on nöyryyttävää kaikkialla, on tosiasia. Yhteiskunta on toki nyt ihan erilainen kuin sata vuotta sitten ja sen köyhyyskin on erilaista. Juha Rehulan esimerkki siitä, kuinka lasten harrastukset ovat kalliita, ja ystäväpiiristä jää helposti ulkopuolelle kaveri, jonka kodista ei voida kustannuksia maksaa. Kyse ei ole enää pelkistä välineistä vaan osallistumismaksuista, jotka ovat suuria vaikkapa yksinhuoltajaperheen vanhemmalle. Oltiinkohan siinä panelissa sittenkin vain vähän olevinaan köyhän ja syrjäytyneen asialla? Köyhyys ja syrjäytyneisyys ovat asioita, jotka on korjattava, ihmisyyden nimissä.
Jaa sivu: