— Vaara Kirsti

KULTTUURI ON ELÄMÄN SUOLA

Intensiivinen katsaus vuosikymmenten takaiseen hämäläiseen elämänmenoon piti otteessaan tiukasti yli kolme tuntia! Niskavuoren nuori emäntä Lahden kaupunginteatterissa on todellakin näkemisen arvoinen. Näin eduskuntavaalien alle muistutus kehityksen kaaresta tähän päivään. Valtiopäivämieheksi valittu Niskavuoren Juhani, tuli itse Helsingistä kotiin kertomaan valinnasta. Ei ollut sähköpostia, ei ollut radiota tai televisiota reaaliaikaisesti tietoa välittämässä. Aika oli verkkaisemman uutisoinnin varassa. Ohjaus oli onnistunut. Paketti pysyi kasassa. Näyttelijöiden suoritukset kokonaisuuden kantajina olivat tasaisen varmoja. Ja naiset olivat - niinkuin Niskavuorella pitääkin - näytelmän voima. Suvi-Sini Peltolan herkästä Loviisasta katkeroitui nuori emäntä, joka piti talon toiminnan hyppysissään vanhaksipiiaksi jääneen Hetan kirpakkuudesta huolimatta. Hetaa esittänyt Jaana Jonkka eläytyi rooliinsa upeasti, todella hieno roolityö. Hieman olisi huutoa voinut olla vähemmän? Pitkässä näytelmässä myös jokin pidempi rauhallinen jakso olisi toiminut? Niukka lavastus tuki näytelmää, sen karuja ja rajuja henkilösuhteita. Tuolit - niin tuolit - mikä oivaltava elementti. Talonpoikaisesta hienompiin kartanon kalusteisiin kertoi vaurauden lisääntymisestä. Korotetun tuvanlattian yli pyörähtäminen rytmitti vaivihkaa esitystä. Hurmaavat heilahtavat hameenhelmat! Se on siinä, suomalaisen sielun vuositakainen kudelma - onkohan se edes mitenkään muuttunut? Ratkaisut tänä päivänä olisivat varmasti toiset. Ei taitaisi Loviisa rahoineen jäädä enää roikkumaan isoonkaan taloon. Juhani syöksyisi Malviinansa perään. Hämäläinen valtiopäivämies ja hänen vihitty vaimonsa "kasvaisivat erilleen" - eroaisivat. Mutta elämä jatkui ja jatkuu yhä omista lähtökohdistaan. Suosittelen.
Jaa sivu: