— Ville Niinistö

Onko keskusta hallituksessa?

Keskeinen hallituspuolue keskusta on viime viikkojen aikana tehnyt pari aika hurjaa irtiottoa hallituksen linjasta. Kärjistyneen keskustelukulttuurin termein he haluavat pakkosiirtää kansainvälistä huippua edustavat merentutkijat Kainuuseen ja asuttaa suomalaiset amerikkalaisiin pientaloalueisiin kauas "syntisen" kaupungin, työpaikkojen ja palvelujen läheisyydestä.

Onko keskusta siis enää hallituksessa? Onko kunnallisvaalien läheisyys herättänyt heissä jonkin sisäsyntyisen kaipuun hylätä moderni yhteiskunta ja paeta sitä - vaalisloganin perusteella - kotiin kauas kaikesta?

Pääministeri Vanhasen näkemykset yhdyskuntarakenteen eheyttämisen vastustamisesta ovat olleet julkisuudessa paljon esillä. Vanhanen puhuu kauniisti puutarhakaupungista vastustaen raideliikenteen varaan rakentuvia "betonikaupunkeja", vaikka hänen mallinsa tarkoittaa käytännössä hajanaisia asuinalueita toteutettuna tavalla, joka pakottaa ihmiset käyttämään autoa kaikkiin tarpeisiinsa, työssäkäynnistä palveluihin.

Perusteet, joita hän käyttää mallilleen, puoltavat pikemminkin vihreiden kannattamaa yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Vihreät haluaa ”matala ja tiivis” -rakentamista, siis viihtyisiä puutarhakaupunkeja, jotka muodostavat nauhamaisen ketjun joukkoliikenteen edellytysten parantamiseksi. Kolmella suurimmalla kaupunkiseudulla raideliikenteeseen satsaaminen olisi paras tapa hyvän joukkoliikenneverkoston rakentamiseksi, jolloin bussit toimivat syöttöliikenteenä.

Vanhasen mallissa asuinalueilla ei ole asukaspohjaa yhteisöllisyyttä tukevien lähipalvelujen, koulujen, leikki- ja urheilukenttien ja toimivan joukkoliikenteen rakentamiseen - saatikka edellytyksiä työpaikkojen luomiseen. Suurilla kaupunkiseuduilla Vanhasen kaavoituksella virkistys- ja luontoalueille ei jää tilaa, kun väljästi kaavoitetut pientalomassat peittävät koko seudun.

Tämä ei ole missään tapauksessa linjassa hallituksen liikenne-, ympäristö- ja asuntopoliittisten tavoitteiden kanssa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt tapa, jolla keskusta on julistanut hallituksen toteuttavan valtionhallinnon työpaikkojen alueellistamista. Ensin sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä ehdotti Lääkelaitoksen alueellistamista Ouluun tai Kuopioon ja tämän jälkeen valtiosihteeri Timo Reina Suomen Ympäristökeskuksen siirtoa Kainuuseen.

Kummassakin tapauksessa vastuullisessa asemassa oleva keskustapoliitikko ehdottaa julkisuudessa tärkeiden tehtävien ja suurten henkilöstömäärien siirtoa ilman hallituksen yhteistä valmistelua. Kummassakin virastossa toimii oman alansa huippuasiantuntijoita, joita ei voi kovin helposti korvata. Ei alueellistamispolitiikkaa näin voi hoitaa.

Alueellistamisen pelisäännöissä on sovittu siitä, että hankkeiden vaikutukset henkilöstöön sekä taloudellinen ja toiminnallinen mielekkyys arvioidaan huolella ennen hankkeiden etenemistä. Nyt keskustalaiset antavat vaalien alla ymmärtää, että nämä toiminnot siirretään heidän kannatusalueilleen ennen kuin asiasta on käynnistetty edes virallista harkintaa.

Tämä ei ole missään nimessä kohtuullista näiden virastojen työntekijöille, jotka nyt joutuvat elämään epävarmassa pelon ilmapiirissä. Ympäristökeskuksen joutuminen liipaisimelle ei sekään vaikuta sattumalta: keskustassa on vahvoja haluja heikentää itsenäisen ympäristöviranomaisen toimintaedellytyksiä. Toinen esimerkki tästä on halu yhdistää ympäristöministeriö maa- ja metsätalousministeriöön.

Kokemukset Maaseutuviraston sijoittamisesta Seinäjokeen ja Poliisin tietohallintokeskuksen sijoittamisesta Rovaniemelle eivät ole välttämättä rohkaisevia. Huonosti toteutettu siirto voi heikentää yksikön toimintakykyä pitkäksi aikaa, ja sen yhteistyö keskeisten yhteistyötahojen kanssa voi kärsiä.

Alueellistamisintoilu ei saa olla poliittista peliä, jossa yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat yhden puolueen valtapelin nappuloina. Toivottavasti keskusta palaa pian hallituksen vastuulliselle linjalle niin yhdyskuntarakenne- kuin alueellistamispolitiikassa.

Jaa sivu: