— Ville Niinistö

Lex Nokia parani – se ei tee siitä vielä hyvää lakia

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oikeusoppineet suomivat perustuslakivaliokunnan antamaa lausuntoa sähköisen viestinnän tietosuojalaista. Tämä Lex Nokiana tai urkintalakinakin tunnettu lakiehdotus antaa yrityksille mahdollisuuden valvoa yrityssalaisuuksien vuotamisen nimissä työntekijöidensä viestiliikenteen tunnistetietoja tietyin edellytyksin.

Oikeusoppineiden kritiikin sisältö on oikea, mutta kohdistuu osin väärään osoitteeseen. Perustuslakivaliokunnallekin antamissaan lausunnoissa samat asiantuntijat kritisoivat lakiehdotusta, mutta valtaosa heidän kriittisistä huomioistaan sisältyi valiokunnan lausuntoon. Tosiasiassa kysymys on poliittinen, ei perustuslaillinen: haluammeko säätää ihmisten tietoyhteiskunnassa nauttimia perusoikeuksia rajoittavia lakeja, joiden julkilausuttua tarkoitusta itse laki ei edes kovin hyvin edistä?

Valiokunnan jäsenenä tein kovasti töitä, jotta valiokunta ottaisi vakavasti luottamuksellisen viestien salaisuuden suojaan kohdistuvan uhan. Valiokunnan lausunto onkin lakia hyvin rajaavasti tulkitseva, vaikka lakiehdotusta ei sinällään pidetä perustuslain vastaisena.

Perustuslakivaliokunnan esittämät kymmenisen muutosehdotusta ja soveltamista rajaavat tulkinnat siirtävät lain painopisteen pois urkinnasta valvontaa rajaavien turvamekanismien rakentamiseen. Viestien tunnistetietojen lukeminen on vasta viimeinen ja monen lukon takana oleva keino. Tietosuojavaltuutetulle annetaan keskeinen rooli tietojen avaamisen ennakkovalvojana ja oikeussuojan takaajana. Valiokunta korosti esityksestäni myös lain käytännön toteutumisen arviointia perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Oma mielipiteeni on, että nämä muutosehdotukset muodostavat perusoikeuksien suojan kannalta välttämättömän edellytyksen lain hyväksymiselle. Perustuslakivaliokunnan käytäntö ei kuitenkaan tunne sitä, että tällaista kokonaisrakennelmaa voi asettaa tavallisen lain säätämisjärjestyksen edellytykseksi. Siksi lakia ei voinut – edes asiantuntijoiden lausuntojenkaan mukaan – kovin helposti todeta perustuslain vastaiseksi.

Yhdessä asiassa jäin kuitenkin valiokunnassa selvästi vähemmistöön. Valiokunnan olisi pitänyt selkeästi todeta, että yksityiselle taholle ei voi antaa viranomaisvaltuuksiin rinnasteisia valvontaoikeuksia. Lausunto rajaa tämän oikeuden käyttöä, mutta jättää periaatteellisella tasolla kysymyksen auki.

Perustuslakiharkinnan jälkeen jää jäljelle poliittinen vastuu. Vaikka laki olisi perustuslaillisesti hyväksyttävä, ei se tee siitä hyvää. Laki mahdollistaa viestien tunnistetietojen valvonnan yrityssalaisuuksien torjumisen nimissä – vaikka asiantuntijoiden mukaan tällainen vuotoreitti on hyvin epätodennäköinen. Laki antaa myös mahdollisuuden kenelle tahansa verkon ylläpitäjälle mahdollisuuden valvoa verkkonsa käyttöä, jos he epäilevät käyttäjän aiheuttavan "merkittävää haittaa". Tätä oikeutta perustuslakivaliokunnan tulkinta rajaa, mutta epämiellyttävän hämärältä se silti tuntuu. Toisaalta laki parantaa myös käyttäjän tietoturvaa: se lisää ylläpitäjien velvollisuutta varmistaa tietoturvallisuuden toteutuminen myös käyttäjän kannalta.

Vihreiden eduskuntaryhmässä laki herättää ristiriitaisia tuntoja. Puheenjohtaja Tarja Cronberg jätti jo hallituksessa lakiesitykseen eriävän mielipiteen. Nyt eduskuntaryhmän on punnittava sitä, ovatko lain tietoturvaa parantavat hyödyt perusoikeuksiin mahdollisesti kohdistuvia uhkia suurempia.

Suurin ongelma asiassa on siinä, että tämä lakiesitys ei tule yksin: erilaisia ihmisten perusoikeuksia uusilla valvonnan muodoilla rajoittavia lakiesityksiä tulee yksi toisensa jälkeen. Emme voi uhrata laajoja perusoikeuksiamme vain siksi, että tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisten valvonnan muotojen käyttöönoton. Tietoyhteiskuntaa koskeva lainsäädäntö ei ole vain teknistä näpertelyä, kuten kansanedustajat usein kuvittelevat. Ne määrittelevät ihmisten keskeisiä vapausoikeuksia virtuaaliympäristössä. 2000-luvun oikeusvaltion suuri vapaustaistelu käydään tietoyhteiskunnan saralla.

PS. Tänään hallituksesta kantautui myös hyviä uutisia perusoikeuksien saralla: hallitus hyväksyi yksimielisesti oikeusministeri Tuija Braxin lakiesityksen perheen sisäisestä adoptiosta!

Laki parantaa nais- ja miesparien lasten asemaa, kun rekisteröidyssä parisuhteessa elävät voivat adoptoida puolisonsa lapset.
Jaa sivu: