— Ville Niinistö

Avoimuuden oltava politiikanteon keskiössä

Vaalirahoituskriisin juuret ovat kylmän sodan aikaisessa kabinettipolitiikassa. Perinteiset puolueet omaksuivat silloin suljettuja toimintatapoja, koska pelkäsivät avoimuuden vaarantavan Suomen ulkopoliittista asemaa.

Viime vuosiin saakka perinteiset puolueet eivät ole olleet halukkaita uusimaan politiikan toimintatapoja kehittyneen ja avoimen länsimaisen demokratian tasolle. Pikemminkin näyttää siltä, että vaalirahoituksen osalta on vain omaksuttu uusia kyseenalaisia rahankeruun tapoja. Vaalilahjoitusten luoma varjo raha-automaattiyhdistyksen tärkeälle avustustehtävälle on ollut järkytys.

Vihreät ovat korostaneet avoimen vaalirahoituslainsäädännön välttämättömyyttä kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi. Kaikkien puolueita lähellä olevien tahojen ulkopuolisen rahoituksen - puolueen omista säätiöistä ja yrityksistä paikallisyhdistyksiin - on oltava avointa ja reaaliaikaisesti julkisesta rekisteristä tarkistettavissa. Puoluerahoitusta uudistettaessa on asetettava myös riittäviä sanktioita niille, jotka eivät noudata sääntöjä.

Ulkopuolisen rahoituksen rajoittamiseen liittyvien esitysten harkinta on esillä Tarastin työryhmässä. Vihreiden mielestä tällaisille rajoituksille on selvä tilaus yleisen rahoituskilpavarustelun hillitsemiseksi ja ehdokkaiden tasavertaisuuden varmistamiseksi. Yksityishenkilöiden lahjoituksia ei kuitenkaan tule kieltää täysin. Perustuslaki suojaa kansalaisille laajat oikeudet osallistua poliittiseen toimintaan, myös esimerkiksi pieniä rahalahjoituksia tekemällä.

Valtion ja kuntien omistuksessa ja määräysvallassa olevat yhteisöt ovat joissakin tapauksessa olleet avokätisiä vaalitukien jakajia. Tämä on osaltaan hämärtänyt vaalirahoitusta, kun yhteisiä verorahoja on käytetty - ei aina niin tasapuolisesti - vaalitoiminnan rahoitukseen. Toivottavasti uudessa puoluerahoituslaissa tällainen tuki kielletään kokonaan.

Ylipäänsä avoimuuden pitäisi olla politiikanteon keskiössä muissakin kysymyksissä. Suomessa ihmiset uskovat vähemmän omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kuin useissa muissa länsimaissa. Tähän ongelmaan olisi syytä vastata perustuslain uudistuksessa. Useissa länsimaissa politiikkaa on modernisoitu parantamalla kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi kansalaisaloitteilla ja kansanäänestyksillä.

Jaa sivu: