— Ville Niinistö

"Kerjäläisongelmasta"

Eurooppa, meillä on ongelma. Valtava ja yhteinen ongelma: köyhyys. Sen näkyvä ilmentymä ovat pahvimukit edessään kaduillamme istuvat Itä-Euroopasta saapuneet kerjäläiset.

Kerjääminen on köyhyyden oire. Romanien osalta se on myös oire syrjinnästä ja jopa vainosta. Monissa Itä-Euroopan maissa romanien tilanne on viime vuosina vain pahentunut.

Unkarissa äärioikeistolainen liike on viime aikoina vahvistunut ja erityisesti romanit ovat olleet heidän kohteenaan. Unkarin romaneita kohtaan on tehty viime aikoina useita väkivaltaisia hyökkäyksiä. Viittä äärioikeiston kannattajaa epäillään kuuden romanin surmasta. Itävaltalaisen tutkijan Gerhard Baumgartnerin mukaan vainoja lietsoo samanlainen talousolojen heikentyminen kuin 1930-luvulla. Vaikka EU:n sisäisten hakijoiden osalta turvapaikan saannin kynnys on korkealla, ei romanien syrjinnässä olla kaukana siitä tilanteesta, että kriteerit täyttyisivät.

Mikä siis ajaa esimerkiksi Itä-Euroopan romanit istumaan kaduilla ympäri Eurooppaa - mafiako? Ei, vaan heidän elinolojensa järkyttävä tila Itä-Euroopassa. Romanit ovat kenties Euroopan huonoimmassa asemassa oleva vähemmistö. Heidän köyhyytensä ja syrjintä siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle ja he kärsivät yhä Itä-Euroopassa muun muassa holokaustin perinnöstä.

Köyhiltä puuttuu ääni, joka saisi päättäjät liikkeelle. Meillä hyväosaisilla ääntä riittää. Suomessa keskustelua on käyty kokoomusedustajan ehdotettua kerjäämisen kriminalisointia. Monet puhuvat kyllä mielellään globaalista vastuusta, mutta ongelmien tullessa kotiovelle, omille kaduillemme, huudetaan poliisia apuun. Ikään kuin poliisi voisi ratkaista köyhyysongelman ja romanien koko Euroopan laajuisen surkean elintilanteen.

Pääministeri otti sen kannan, että lakia ei tarvita. Olen samaa mieltä. Lainsäädäntö tekisi erilaisesta hädänalaisuudesta rikoksen ja kerjäämisen määrittely olisi hyvin vaikeaa. Sen sijaan on pääministeriltä naiivia ajattelua, että "kerjäläisongelma" ratkeaisi sillä, että "kukaan ei anna rahaa kerjäläisille". Pääministeriltä odottaisi poliittisia ehdotuksia siitä, mitä Suomen pitäisi tehdä ongelman ratkaisemiseksi. "Poissa silmistä, poissa mielestä" ei riitä toimintalinjaksi.

Jo "kerjäläisongelma" on käsitteenä hämärä. Ongelma kenelle? Köyhyys on valtava ongelma, mutta "kerjäläisongelma" tarkoittanee lähinnä sitä, että joidenkin mielestä kerjäläiset pilaavat katukuvan tai muuten vaan ovat epämiellyttäviä. Kerjääminen saattaa olla eri tavoin järjestäytynyttä, mutta väitteitä järjestäytyneestä rikollisuudesta ei ole todennettu. Tätä on viranomaisten ja tutkijoiden syytä tarkemmin tutkia. Amnesty ja muut järjestöt eivät ole saaneet viranomaisilta konkreettisia tietoja väitteen tueksi. Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson bloggaa aiheesta Iltalehden sivuilla.

Mitä sitten ainakin voidaan tehdä? Suomen pitää vaatia, että EU puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään ja että köyhyyden kierre katkaistaan. Euroopan parlamentti ja useat sen parlamenttiryhmät ovat vuosikausia vaatineet EU:n romanistrategiaa, mutta komissio ei ole vieläkään tehnyt esitystä. Pääministeri Vanhasen tulisi olla aktiivinen komission ja EU-maiden suuntaan romanistrategian aikaansaamiseksi. Myös komissaari Olli Rehnin pitäisi vauhdittaa asiaa komissiossa.

EU käyttää tällä hetkellä merkittävästi rakennerahastorahaa muun muassa Romaniaan ja Bulgariaan. Romanistrategian avulla voitaisiin painostaa näitä maita kanavoimaan rahaa romaniyhteisön aseman parantamiseen. Emme enää voi sulkea silmiämme tilanteelta. EU:n perusoikeusviraston yhtenä painopisteenä on oltava romanien aseman parantaminen.

Ei riitä, että asiaan vaikutetaan vain EU:n kautta: Suomessa kaupunkien on kiinnitettävä huomiota romanien perusoikeuksien toteutumiseen paikallistasolla. Esimerkiksi Helsingin kaupunginhallitus on tehnyt päätöksen järjestää Sompasaareen majoittuneille romaneille saniteettitilat. Suomen on tehtävä myös kahden välistä yhteistyötä ongelmien ratkaisemiksi suoraan niiden maiden kanssa, joista romaneja on Suomeen tullut.

Monille suomalaisille voi olla ikävää kohdata syrjäytymistä kaduillamme. Sivistynyt yhteiskunta ei kuitenkaan ratkaise ongelmia sulkemalla silmänsä hädänalaisuudelta.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. maaliskuuta 2010 toisesta romaniväestöä käsittelevästä eurooppalaisesta huippukokouksesta

Euroopan sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden teemavuoden sivut

Amnestyn kantoja romanien tilanteen parantamiseksi

 

Jaa sivu: