— Ville Niinistö

Uhanalaisten lajien suojelemiseksi on nähtävä metsä puilta

Luonnon monimuotoisuuden varjelu on ilmastonmuutoksen rinnalla aikamme suuri ympäristönsuojelun haaste. Se on myös ihmiskunnan kestävän tulevaisuuden turvaamisen kannalta välttämätöntä. YK:n monimuotoisuuden juhlavuoden kunniaksi on järjestetty monenlaisia tiedotus- ja valistuskampanjoita. Eilen ilmestynyt Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 kuitenkin todistaa sen, mikä on normaalilla järjellä muutenkin ymmärrettävissä: pelkkä tiedotus ei riitä, tarvitaan poliittista rohkeutta ja päätöksiä. Suomessa joka kymmenes laji on edelleen uhanalainen, pesivistä lintulajeista vielä useampi. Suurin osa uhanalaisista eliölajeista asuu metsissä, jossa metsätalouden aiheuttamat muutokset, kuten muutokset lajistosuhteissa, puiden ikärakenteessa ja lahopuun määrässä, ovat ensisijainen syy monelle pulassa olevalle lajille. Suomessa pitkään vallalla ollut ajatus on ollut se, että metsiimme kasvaa joka vuosi enemmän puuta kuin sieltä hakataan. On kuitenkin selvää, ettei pelkkä puiden määrä tai kuutiotilavuus takaa sitä, että metsiemme käyttö olisi kestävällä tasolla. Ekosysteemimme ovat moniulotteisempia ja niin tulee olla myös tapamme suhtautua luontoon ja luonnonsuojeluun. On nähtävä metsä puilta. Suomen lajien uhanalaisuus-kirjassa on arvioitu uhanalaisuus luokat noin puolelle Suomen lajeista. Tämä kattaa noin 14% enemmän lajeja kuin edellisessä arvioinnissa, joka julkaistiin vuonna 2000. Suuren lajistollisen työn lisäksi kirjan tärkeää antia ovat myös ohjausryhmän ehdotukset, joilla luonnon huonontuvaan tilanteeseen on mahdollista puuttua. Ohjausryhmä huomauttaa, että Etelä-Suomen metsiensuojelun METSO-ohjelman ulkopuolelle jäävien alueiden suojelutoimenpiteet ovat riittämättömät. Uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen huomioimiseen on löydyttävä riittävät resurssit koko Suomessa. Uudessa uhanalaisuusarvioinnissa on kiinnitetty huomiota myös vieraslajien torjuntaan. Vieraslajit aiheuttavat uhan kotoperäisille lajeillemme paitsi suoran kilpailun kautta myös muuttamalla elinympäristöjä. Vieraslajien torjuntaa varten tulisi laatia alueellisia toimintaohjelmia sekä vakiinnuttaa vieraslajien torjunta osaksi eri viranomaisten toimintaa. Metsästys tai kalastus ei ole ensisijainen uhanalaisuuden syy monelle lajille. Kuitenkin 48% riistalajeistamme on uhanalaisia tai silmällä pidettäviä ja isoa osaa niistä metsästetään siitä huolimatta. Taantunut laji ei kestä muiden uhanalaisuutta lisäävien paineiden lisäksi enää hyödyntämistä. Metsästys ja kalastus on kaikkien lajien osalta saatava viipymättä kestävälle tasolle. Terveillä kalakantojen tilalla on Itämeren osalta yhteys myös meren rehevöitymisen torjumiseen. On selvää, että tavoitteessa pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ei ole onnistuttu. Uusi tavoite vuosi on 2020. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa kaikilta puolueilta osoittaa, että luonnon monimuotoisuus on isompi asia kuin söpöilevät imagokampanjat. Se on otettava tosissaan, kaikissa päätöksissä. Hyvät periaatelinjaukset eivät muuten toteudu. Vaikka ei näkisi luonnolla ihmisestä riippumatonta itseisarvoa, on kyettävä ymmärtämään ekosysteemipalvelujen elintärkeys myös ihmislajin säilymiselle. Koko ihmiskunnan tulevaisuuden ja terveen planeetan kannalta keskeinen kysymys on se, miten ihminen oppii sovittamaan toimintansa maapallon ja luonnon kantokyvyn puitteisiin. Jos edes rikas Suomi ei tätä osaa tehdä, kuka sitten.
Jaa sivu: