— Ville Niinistö

Arktinen alue tarvitsee suojelua

Eduskunnassa käsitellään tänään Suomen arktista strategiaa. Ajankohta on mitä osuvin, sillä viime viikolla tapahtui paljon asioita, jotka liittyvät kiinteästi arktiseen alueeseen.

Kansainvälinen ilmastopaneeli julkaisi raporttinsa, jossa todettiin, että maailma - kotimme - jatkaa lämpenemistään. Se uhkaa luontoa, josta olemme riippuvaisia, ja se uhkaa yhteiskunnallista turvallisuutta. Raportista kävi myös ilmi, että arktisen merijään vuosittain peittämä alue on pienentynyt noin neljä prosenttia. Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät voimakkaina herkillä alueilla, jollainen arktinen aluekin on.

Samalla viikolla uutisoitiin, että ilmastonmuutoksen aiheuttaman Arktiksen napajään nopean sulamisen myötä ensimmäinen rahtilaiva on kulkenut Kanadasta Luoteisväylää - kivihiililastissa Suomen Poriin.

Uutisissa ovat olleet myös Greenpeacen aktivistit, jotka ovat tällä hetkellä tutkintavankeudessa Venäjällä protestoituaan rauhanomaisesti Gazpromin arktisen alueen öljynporausta vastaan. Näiden pidätettyjen aktivistien joukossa on suomalainen Sini Saarela.

Kohtalonkysymys arktisen luonnon kannalta - kuten koko maapallon kannalta - on ilmastonmuutoksen kuriin saaminen. Se voidaan saavuttaa vain nopeilla päästövähennyksillä tulevina vuosikymmeninä. On ymmärrettävä se tosiseikka, että valtaosa fossiilisista varannoista on jätettävä hyödyntämättä. Se on mahdollista, sillä meillä on jo ratkaisut päästä eroon fossiileista. Nyt on vain ymmärrettävä tilanteen vakavuus. Sen ei pitäisi olla IPCC:n raportin valossa vaikeaa.

Tarvitsemme yhteisen sopimuksen yhteiselle tulevaisuudelle. On vihdoin ajateltava maailmaa uudelta kannalta. Siinä työpaikat ja hyvinvointi syntyvät kestävästi tuotetusta energiasta ja polttoaineista, ekosysteemien ja maapallon kantokyvyn kannalta kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta.

Suomen arktisessa strategiassa kestävä kehitys ja ympäristön reunaehdot ovat yksi neljästä keskeisestä pilarista. Strategiassa linjataan, ettei taloudellinen toiminta ei ole ristiriidassa niiden kanssa, kunhan taloudellinen kehitys herkillä arktisilla alueilla tapahtuu ympäristön toiminnalle asettamien reunaehtojen puitteissa ja yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla.

Strategiassa todetaan, että arktisen alueen luonnonsuojeluverkoston kehittäminen on konkreettinen ja lainsäädännön kehittämistä nopeampi tie tehostaa arktisen ympäristön suojelua ja selkeyttää taloudellisen toiminnan puitteita. Suomen tulee toimia aktiivisesti luonnonsuojeluverkoston kehittämisessä, sillä arktisen alueen luonto on herkkää ja hitaasti uusiutuvaa eikä sitä saa vaarantaa taloudellisella kilpajuoksulla. Kaikkein herkimmät arktiset alueet tarvitsevat moratorion eli käyttökiellon. Strategiassa painotetaankin suojelun toteuttamisen merkitystä erityisesti Pohjoisnapaa ympäröivällä herkällä kansainvälisellä merialueella. Vauriot arktisen alueen luonnolle voivat johtaa pysyviin ja ennalta arvaamattomiin muutoksiin alueella samalla, kun sieltä kaivetut fossiiliset polttoaineet edelleen kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Varovaisuusperiaate on siis avain toimintaan arktisilla alueilla. Arktinen luonto on ainutlaatuista, eikä sitä voi uhrata hallitsemattomalle hyödyntämiselle.

 

Jaa sivu: