— Ville Niinistö

Kolme tavoitetta kehysneuvotteluihin: työllisyys, palvelut ja kohtuus

Suuntaamme kehysneuvotteluihin erityisen haastavassa tilanteessa. Tilanteessa, joka vaatii erityistä yhteishenkeä ja halua löytää oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka turvaavat hyvinvoinnin ja reilun tulevaisuuden myös tuleville sukupolville.

Suomessa vallitsee kiitettävän laaja konsensus siitä, että emme pidemmän päälle voi elää velaksi. Olemme vaatineet vastuullista taloudenpitoa muilta, joten emme voi itse perustaa hyvinvointiamme jatkuvan velanoton varaan.

Hyvää meidän tilanteessamme on, että olemme aiemmin hoitaneet talouttamme niin vastuullisesti, että meillä on enemmän peliaikaa kuin monella muulla maalla. Se tekee sopeutumisesta siedettävämpää. Toisaalta on tunnustettava, että talouden rakennemuutos on mittakaavaltaan niin suuri, että se heijastuu hyvinvointivaltiomme ylläpitoon.

Omia johtoajatuksiani tässä tilanteessa ovat:

  1. Samalla kun sopeutamme hyvinvointivaltiotamme uuteen aikaan, meidän pitää luoda suomalaisille myös uutta työtä ja hyvinvointia. Vain siten saamme tarpeelliset palvelut ja tulonsiirrot rahoitettua.
  2. Hyvinvointipalveluista, kuten terveydenhuollosta, kouluista tai päivähoidosta, ei enää voi leikata. Kuntien palveluita on uudistettu ja niiden rahoituksesta on karsittu se, mikä karsittavissa on. Se tie on kuljettu loppuun.
  3. Meidän pitää saada aikaan kokonaisuus, joka on reilu ja jossa yksikään väestöryhmä ei saa kohtuutonta osuutta kantaakseen. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta ei saa leikata. Jokaisella pitää olla toivoa hyvästä tulevaisuudesta.

Kun sopeutustoimista päätetään, on pidettävä mielessä, ettei ole talouspoliittisesti viisasta tehdä tarvittavia sopeutuksia kertarysäyksellä. On järkevää jaksottaa toimet useammalle vuodelle. Kasvulle on annettava mahdollisuus. Ja mitä isomman osan sopeutuksesta pystymme toteuttamaan rakenteellisilla uudistuksilla, sitä vähemmän leikkauksia tai veronkorotuksia tarvitaan.

Rakenteellisista uudistuksista tärkeimpiä ovat toimet työllisyyden parantamiseksi. Mitä korkeammaksi saamme työllisyysasteen, sitä pienempi on kestävyysvaje. Esimerkiksi työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista on edelleen parannettava. Uutta kasvua pitää hakea erityisesti tulevaisuuden kasvualoilta, kuten ympäristöteknologiasta. Se edellyttää panostuksia mm. tuotekehittelyyn ja viennin edistämiseen. Osaava ja tulevaisuuteen katsova Suomi pärjää jatkossakin.

Edessä on isoja ja vaikeita valintoja. Meidän on pohdittava, mitkä ovat yhteiskunnan ydintehtäviä ja mistä voidaan pakon edessä karsia.

Tässä hankalassa taloustilanteessa me tarvitsemme yhteen hiileen puhaltamista, emme vastakkainasettelua. Meidän pitää yhdessä löytää ne keinot, joilla turvaamme lastemme, lastenlastemme ja heitä seuraavien sukupolvien tulevaisuuden. Myös heidän Suomensa pitää olla oikeudenmukainen, ja jokaisella pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Tulevaisuuden yhteiskunnan kannalta tärkeitä päätöksiä tehdään nyt, ja meidän kaikkien tulee osallistua sen rakentamiseen sen sijaan että sortuisimme lyhytnäköiseen eturyhmäajatteluun. Tehtävästä ei tule helppo, mutta yhdessä me voimme tehdä sen.

Jaa sivu: