— Ville Niinistö

Koulutuslupaukset lunastettava budjetissa

Elokuun lopulla käytävät budjettineuvottelut ovat tämän hallituksen ensimmäiset ja viimeiset. Hallitus sopi ohjelmassaan parantavansa perusopetuksen laatua tavoitteenaan pysäyttää oppimistulosten lasku, pidentävänsä työuria koulutuspoliittisilla toimilla sekä varmistavansa tutkimuksen laadullisen kehittämisen. Nyt on aika lunastaa nämä lupaukset.

Koulutuksesta säästäminen on tullut tiensä päähän. Me emme voi odottaa, että peruskoulumme, toisen asteen oppilaitoksemme ja korkeakoulumme kykenevät säilyttämään korkean tasonsa, mikäli niilden toiminnasta leikataan rahaa vuosi toisensa jälkeen.

Säästöintoilu näkyy jo lastemme peruspalveluissa ja korkeimman opetuksen laadussa. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n mukaan 60 000 lasta on tänä vuonna jopa kuukauden ilman opettajaa lomautusten vuoksi.

Peruskoulun oppimistulosten ja kouluviihtyvyyden parantaminen ovat vihreille tärkeitä tavoitteita. Riittävän ja osaavan henkilöstön sekä kunnollisten opetustilojen ylläpito maksaa, mutta tähän meillä on oltava varaa. Rahoitustarve oppimiserojen kaventamiseksi ja erityisopetuksen turvaamiseksi on yhteensä kymmeniä miljoonia euroja.

Kouludemokratian kehittäminen ja kiusaamisen vastaiset toimet eivät taas välttämättä vaadi lisäresursseja vaan uudenlaisia käytänteitä ja asennemuutosta. Oppimateriaalien digitalisoinnilla taas voidaan parhaimmillaan säästää rahaa ja uudistaa opetusmenetelmiä.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä tehtiin lisäleikkauksia ammatillisen koulutuksen käyttökustannuksista ja työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta sekä aikuiskoulutuksesta. Tämä on ristiriidassa hallitusohjelmakirjausten kanssa.

Koulutusjärjestelmämme tarvitsee kuitenkin myös rakenteellisia uudistuksia. Alueelliset muutokset ikäluokissa ja elinkeinorakenteen murros edellyttävät entistä joustavampaa ja erikoistuneempaa koulutusta toisella asteella, jotta se vastaa nykyistä paremmin työelämän ja jatko-opintojen tarpeisiin.

Toisen asteen ja vapaan sivistystyön hajanaista järjestäjäverkkoa tuleekin tiivistää ja rahoitusmallia uudistaa niin, ettei samalla heikennetä koulutuksen laatua. Rakennepoliittisessa ohjelmassa linjattu yli neljännesmiljardin säästötavoite voi kuitenkin olla liian kova. Uudistukselle on annettava riittävästi aikaa ja se on tehtävä sisältöjen, ei säästöjen ehdoilla.

Oppivelvollisuusiän nostamisen kustannusvaikutukset on arvioitava ulkopuolisella taholla. Tämä on erityisen tarpeellista tilanteessa, jossa määrärahat ovat muutenkin tiukassa.

Myös yliopistojen perusrahoitus on turvattava. Siksi tavoittelimme minihallitusneuvotteluissa 50 miljoonan euron korotusta yliopistojen perusrahoitukseen.

Valtiovarainministeriön esityksen 8 miljoonan euron kertaluonteinen lisäys yliopistojen rahoitukseen ja indeksileikkauksen peruminen eivät riitä varsinkin, kun yliopisto- ja ammattikorkeakouluindeksien puolittamista vastaava summa, noin 16,6 miljoonaa euroa, esitetään leikattavaksi kokonaan yliopistoilta. Lisäksi Aalto-yliopiston erillisrahoituksesta palautetaan kaikille yliopistoille 22 miljoonaa euroa ja perusrahoituksesta siirretään 50 miljoonaa euroa kilpailutettuun tutkimusrahoitukseen. Muutokset yhdessä merkitsevät perusrahoituksen heikentymistä. Se voi johtaa irtisanomisiin, työolosuhteiden epävakauteen ja perustutkimuksen ja -opetuksen laadun kärsimiseen. Se ei ole hyväksyttävää. Perusrahoituksen rahoitusvaje on katettava kaikkien yliopistojen toiminnan edellytysten turvaamiseksi.

Sivistys on suomalaisen yhteiskunnan perusarvo. Olemme ylpeitä niin peruskoulustamme kuin maksuttomasta ja laadukkaasta korkeakoulutuksestamme. Koulutuksesta tehtävillä leikkauksilla nakerramme paitsi tätä pohjaa myös tulevan kasvun eväitä. Siihen meillä ei ole varaa.

Jaa sivu: