Työrauha korkeakouluihin – rahoitus kuntoon!

Vihreiden keskeinen tavoite ensi vaalikaudelle on, että koulutuksesta ei enää säästetä. Suomi menestyy tarjoamalla jokaiselle nuorelle hyvän koulutuksen ja joustavan oppimispolun.

Vaalikeskusteluissa muut puolueet ovat vakuuttaneet samaa. Silti monien puolueiden ohjelmissa ollaan leikkaamassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen indeksistä. Vihreät haluaa varmistaa riittävän rahoituksen ja työrauhan korkeakouluille – vihdoin.

Erityisesti koulutuksen alasajossa on kunnostautunut kokoomus ja Sdp. Kokoomuksen ja Sdp:n vaaliohjelmissa vaaditaan edelleen 260 miljoonan euron leikkausta toisen asteen ammattikoulujen ja lukioiden rahoitukseen: se merkitsisi monien oppilaitosten lakkauttamista ja nuorten kouluttautumisen vaikeutumista.

Viimeksi kokoomus esitti, että yliopistot voisivat hakea lisää ulkopuolista rahoitusta pääomistukseen – ja vain sen vastineena valtio voisi maksaa viisi kertaa enemmän kertaluonteista vastinrahaa. Samalla puolueen ylisuuret leikkaukset merkitsevät väistämättä indeksien jäädyttämistä, eli se leikkaisi yliopistojen pysyvää rahoitusta. Näin on jo viime vuosina tehty. Tämä on hölmöläisten hommaa: yliopistot eivät tarvitse lisää alistumista markkinaehtoisen rahan hakemiselle vaan riittävää perusrahoitusta päätehtäviensä hoitamiseen. Vihreät haluaa turvata perusrahoituksen indeksin – ja sen lisäksi lisätä rahoitusta opetukseen ja tutkimukseen.

Lyhytnäköinen korkeakoulupolitiikka vaarantaa suomalaisen koulutuksen tulevaisuuden. Leikkauksilla on jo heikennetty yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan edellytyksiä. Opiskelijoiden kiusana on ollut opintotuen rajoitusten lisääminen.

Maailmanluokan korkeakoulutusta ei luoda säästämällä. Vain riittävillä resursseilla saadaan paras ympäristö tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Korkeakoulujen henkilökunnalle on taattava rauha tehdä varsinaista työtään. Heidän on voitava keskittyä tutkimukseen ja opetukseen ilman jatkuvaa hallinto-, hanke-, rahoitushakemus-, kehittämis-, seuranta- ja raportointivelvoitteiden painetta.

Tiede tarvitsee pitkäjänteisyyttä ja aikaa, mahdollisuutta keskittyä. Tarvitaan vakaata rahoitusta ja vapautta tutkia hullujakin ideoita ilman jatkuvia tulospaineita. Tieteen tekeminen vaatii vapautta, puurtamista ja pitkäjänteisyyttä. Perustutkimuksen arvostusta ja sen resursseja niin yliopistoissa kuin Suomen Akatemian rahoituksessa on kohennettava. Sen pohjalta myös soveltava tutkimus ja innovaatiot syntyvät.

Mullistavimpien innovaatioiden takana voi olla täysin teoreettinen läpimurto, eikä tieteen kehitystä voi alistaa vain lyhyen tähtäimen taloudellisen hyödyn välikappaleeksi. Paras tapa ottaa korkeakoulut mukaan innovaatiotalkoisiin on panostaa julkiseen tutkimus- ja kehitystyön rahoitukseen.

Maksuton koulutus on kansallinen ylpeys. Tämän suuret puolueet haluavat romuttaa. Lukukausimaksuja ei saa ujuttaa ulkomaalaisille opiskelijoillekaan. Se ei toisi helpotusta korkeakoulujen talouteen, vaan romahduttaisi kansainvälisten opiskelijoiden määrän ja kaventaisi korkeakoulujemme kansainvälisyyttä. Opiskelijoille on myös taattava toimeentuloon riittävä opintotuki, joka takaa täysipäiväisen opiskelun edellytykset.

Koulutuksella ja tieteellä voidaan luoda menestystä ja tasa-arvoista hyvinvointia. Niitä on puolustettava leikkauksilta ja lukukausimaksuilta, eriarvoistumiselta ja osaajien loppuun palamiselta. Sivistykseen ja tasa-arvoon nojaamalla me pärjäämme.