— Ville Niinistö

​YHTEISKUNTASOPIMUKSELLA TUETTAVA PIENYRITTÄJIÄ

Ville Niinisto puhuu

Suomi on ollut suuriin yrityksiin nojaava vientivetoinen maa. Vienti on luonut meille työpaikkoja ja hyvinvointia ja hyvä niin.

Tämä laajalti jaettu näkemys viennistä Suomen hyvinvoinnin perustana on voimakkaasti ohjannut politiikkaamme vuosikymmenten ajan. Se on muovannut käsitystämme siitä, mitä yrittäjyyden edistämisellä Suomessa tarkoitetaan. Se on vaikuttanut Kekkosen ajan ulkopolitiikkaan ja nyky-Suomen EU-politiikkaan. 

Edellisellä hallituskaudella asenne näkyi mm. siinä, että hallitus teki mittavimmat panostukset yrittäjyyteen laskemalla yhteisöveroa. Suuret yritykset kiittivät, mutta henkilöyritykset jäivät nuolemaan näppejään. Tätä tointa Sipilän hallitus paikkaa nyt ottamalla käyttöön yrittäjähuojennuksen. 

Kun on pitkään tehty politiikkaa, jossa keskiössä on vienti ja suurten yritysten kansainvälinen kilpailukyky, se on muovannut myös rakenteita. Hyvinvointimme on rakentunut vahvoille, mutta kapeille harteille. Se kasaa riskejä tietyille alueille ja aloille, ja vaikeuttaa myös nykyisestä finanssikriisistä selviämistä. 

Viennin tukeminen politiikkatoimin on ollut perusteltua, mutta silmien ummistaminen pienten yritysten tilanteelta ei.

Vahvasti teolliseen vientiin nojaava talouspolitiikka jatkuu myös yhteiskuntasopimuksessa. Hintakilpailukyvyn ja sitä kautta vientivetoisen teollisuuden kasvumahdollisuuksien parantaminen on tärkeää, mutta se ei riitä. 

On autettava Suomea selviämään siitä murroksesta, jota nyt käymme läpi. Hyvinvointimme ei tulevaisuudessa aiemmassa määrin nojaa suuryrityksiin vaan pk-sektoriin, jopa mikroyrityksiin ja itsensä työllistäjiin. Emme elä vain viennistä vaan myös kotimaisesta kysynnästä. 

Kuten tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius on suorasanaisesti todennut: "Isot vanhat yritykset ovat hallinneet kenttää. Jos ajatellaan työtä ja talouskasvua, sen täytyy perustua pk-sektorin kasvuun." 

 Suomessa on määrällisesti paljon pieniä alle 10 hengen yrityksiä, mutta ne työllistävät vähemmän kuin muissa samankaltaisissa maissa. Suomessa mikroyritykset työllistävät 24,5 prosenttia yksityisen sektorin työntekijöistä, kun koko Euroopassa luku on 29,1. * Jo eurooppalaisen keskitason saavuttaminen tarkoittaisi 65 000 työpaikkaa lisää. 

Hyvinvoinnin hartioita on levitettävä. Yhteiskuntasopimukseen pitäisi ottaa mukaan pk-yritysten kasvun ja työllisyyden vahvistaminen.  

Ehdotettu koeajan pidentäminen kahdella kuukaudella voi olla perusteltua hyvin pienissä yrityksissä, mutta se ei ole se toimi, jolla tämä murros otetaan haltuun. 

Hyvinvointimme hartioita on levennettävä. On kannustettava yrittäjyyteen ja yritysten kasvuun. On vahvistettava palvelualoja ja huolehdittava osaamisesta ja tutkimuksesta. 

Ehdotan alkuun seuraavia osittain hyvinkin nopeavaikutteisia toimia: 

1.      Kannustetaan pieniä yrityksiä työllistämään: Vauhditetaan pienten yritysten kasvuhakuisuutta myöntämällä niille vuoden määräaikainen huojennus ensimmäisten työntekijöiden sivukuluista. Tehdään näin kynnys palkata ensimmäiset työntekijät mahdollisimman matalaksi ja tavoitellaan pienten yritysten työllisyydessä eurooppalaista keskitasoa. 

2.      Vahvistetaan palvelualaa: Yhteiskuntasopimuksen yhteydessä on luvattu lisärahaa teollisuuteen ja infrastruktuuriin, mutta kotimaan palvelualat saavat selvitä omin päin. Esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alan kannattavuus heikkenee ja henkilöstön määrä vähenee.  

Hallituksen pitäisi tulla alaa vastaan ja laskea ravintoloissa käytetyn alkoholin arvonlisäveroa samalle tasolle ravintolaruoan kanssa (24 % >14 % = 81 miljoonaa euroa vuodessa dynaamisilla vaikutuksilla). Veronkevennys on perusteltua myös alkoholipolitiikan näkökulmasta, sillä anniskelu on monelta kannalta alkoholin viisain jakelukanava.

3.      Helpotetaan yrittämisen aloittamista: Yrittäjyyden aloittamista tuetaan nyt erittäin kysytyllä starttirahalla. Ehdotan, että sallitaan ihmisten ryhtyä yrittäjiksi sinä aikana kun he saavat ansiosidonnaista. Käytännössä toimi tarkoittaisi samalla sitä, että starttirahaa riittäisi huomattavasti useammalle kuin nykyään. Yrittäjyyden alkuun liittyvien riskien pienentäminen tuo varmasti lisää yrittäjiä.  

4.      Parannetaan itsensä työllistäjien asemaa: Suomessa on jo 150 000 itsensä työllistäjää. Itsensä työllistäjiin lasketaan yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat**. 150 000 on vain noin 6 prosenttia työvoimasta, mutta huomattavaa on, että määrä on kaksinkertaistunut 20 vuodessa ja jatkaa kasvuaan.  

Nykyinen työlainsäädäntömme ja sosiaaliturvamme eivät ole itsensä työllistäjien osalta kaikilta osin kohdallaan. Yhteiskuntasopimus olisi oikea paikka selventää ja parantaa näiden ihmisten sosiaaliturvaa erilaisissa tilanteissa. Tavoitteeksi tulisi ottaa kattava turva, joka vastaa tasoltaan palkansaajan sosiaaliturvaa.  

5.      Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Panostetaan tulevaisuuteen. Vauhdilla muuttuvassa maailmassa osaaminen on voimavara, josta kannattaa pitää huolta jos aikoo pärjätä myös tulevaisuudessa.

Hallituksen tulisi peruuttaa t&k – leikkaukset ja huolehtia siitä, että voimme menestyä myös tulevaisuudessa. Leikkausten sijaan on tähdättävä siihen, että saadaan samasta rahasta enemmän irti: käytetään julkista t&k -rahaa vipuna yksityisen rahan saamiselle. Otetaan tavoitteeksi, että olemme t&k –rahoituksessa OECD:n kärkikaartia. 

Hallitus on aivan oikein laatimassa kasvupakettia, jolla pehmennetään suuria leikkauksia ja jolla yritetään luoda pohjaa tulevaisuuden kasvulle. Pidän 1,6 miljardin euron pakettia kuitenkin suhteellisen vaatimattomana. Asettaisin riman korkeammalle ja tavoittelisin 3 miljardin kokonaisuutta, mutta niin, että siitä kaksi miljardia on julkista rahaa, jolla on saatu houkuteltua mukaan miljardin verran yksityistä rahaa. 


*) Lähde: Tietopalvelu/2014 SBA Fact Sheet Finland